Tunteet ja mielipiteet tekevät meistä inhimillisiä, mutta niiden ilmaisemiselle on paikkansa

Kun deittailemme, etsimme vierellemme elämänkumppania. Ihmistä, jonka kanssa jakaa lähes kaiken. Ihmistä, jolta emme joudu salaamaan mitään puolia itsessämme. Ihmistä, jonka seurassa voimme olla aitoja ja kokonaisia. Sillä on kuitenkin merkitystä, missä vaiheessa paljastamme eri puolia itsestämme.

Kuulemme paljon seuraavankaltaisista tilanteista. Nettideittailijat kertovat, että tutustuminen uuden ihmisen kanssa on edennyt hyvin ja toinen ihminen on vaikuttanut kiinnostavalta. Aina siihen asti, kunnes hänestä on paljastunut jotakin, mistä emme pidä.

Usein tämä on jyrkkä mielipide johonkin tunnelatautuneeseen asiaan. Ehkä hän kannattaa jotakin poliittista puoluetta, jota emme itse voi sietää. Ehkäpä hän paljastuu aktivistiksi jonkin sellaisen asian puolesta, jota emme itse arvosta. Ehkä hänellä on jyrkkiä mielipiteitä siitä, millaisen maailman pitäisi olla. Ehkä hän ei pidä jostakin asiasta, joka on meille itsellemme hyvin tärkeä.

Hyvin usein käy niin, että omien mielipiteiden esittely tutustumisen alkuvaiheessa pilaa hyvin alkaneen tuttavuuden.

Tästä syystä monet deittailijat pelaavat varman päälle. He ajattelevat, että on parempi salata oikeat mielipiteensä, jotta eivät pilaisi orastavaa suhdetta niiden vuoksi. Toiset valitsevat päinvastaisen strategian. He läväyttävät ilmoille kaikki mahdolliset mielipiteensä heti kättelyssä, jotta ne eivät myöhemmin tulisi toiselle osapuolelle yllätyksenä.

Emme ota kantaa siihen, kumpi näistä toimintatavoista on parempi. Todennäköisesti yhtä ainoaa, oikeaa vastausta ei edes ole. Asiaan liittyy kuitenkin huomionarvoinen yksityiskohta:

Sosiaalipsykologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että ihmiset muodostavat toisistaan mielipiteitä sen informaation perusteella, mikä on heille toisesta ihmisestä kertynyt.

Sama suomeksi:

Se, mitä tiedämme toisesta ihmisestä vaikuttaa siihen, mitä hänestä ajattelemme. Tämä kuulostaa itsestäänselvältä, mutta on tärkeää seuraavasta syystä:

Kun juttelemme netissä uudelle ihmiselle, ei käytössämme ole sitä kaikkea informaatiota toisesta ihmisestä, joka olisi käytössämme silloin, jos tutustuminen tapahtuisi oikean elämän puolella. Erityisesti tämä liittyy pehmentäviin ja inhimillistäviin ominaisuuksiin. Emme kuule ihmisen empaattista ääntä. Emme näe hänen hyväntahtoista hymyään. Emme näe humoristista pilkettä hänen silmäkulmassaan. Emme kuule katumusta hänen äänessään silloin, kun hän tulee vahingossa sanoneeksi jotakin hölmöä.

Tästä syystä moni ihminen näyttäytyy netissä ikävämmältä, tylymmältä ja kylmemmältä kuin todellisuudessa onkaan. Olemme alttiita näkemään toisen ihmisen todellista huonommassa valossa.

Kun emme vielä tiedä toisesta ihmisestä lähes mitään, on jokaisella informaatiohippusella kokoaan suurempi merkitys. Voi esimerkiksi olla, että lähes ainoa asia, jonka tiedämme toisesta ihmisestä on se, että hän kannattaa inhoamaamme poliittista puoluetta. Silloin tämä tieto voi vääristää mielipidettämme kyseisestä ihmisestä kielteiseen suuntaan. Aivan turhaan!

Jos olisimme oppineet hänestä kyseisen yksityiskohdan vasta silloin, kun tiedämme hänestä paljon muutakin, ei kyseinen yksityiskohta olisi välttämättä vaivannut meitä läheskään yhtä paljoa. Jokainen uusi tietohippunen asettuu jo olemassaolevan tiedon jatkoksi. Kun tunnemme ihmisen jo valmiiksi hyvin, osaamme asettaa uuden informaation paremmin todelliseen kontekstiinsa.

Tästä syystä mielipiteiden esittäminen tunnelatautuneista aiheista liian varhaisessa vaiheessa on todellinen riski. Sanomalla yhdenkin asian, joka ei ole toisen ihmisen mieleen, vaarannamme koko tutustumisemme. Netissä toinen ihminen on paljon valmiimpi muodostamaan meistä kielteisemmän mielikuvan kuin elävän elämän puolella!

Emme kuitenkaan kehoita salaamaan omia tunteitaan itselleen tärkeistä asioista. Emme kehoita jättämään ilmaisematta itselleen tärkeitä mielipiteitä. Kehoitamme kuitenkin harkitsemaan sitä, milloin sen tekee. Kun ottaa huomioon taipumuksemme muodostaa muista kielteisiä mielipiteitä puutteellisen tiedon perusteella, on parempi jättää vaikeista aiheista keskustelemisen myöhemmäksi. Kyse ei ole salailusta, vaan pelisilmästä.

Netissä tapahtuva tutustuminen on vasta tutustumisen alkuvaihetta. Kyseessä on eräänlainen ensikohtaaminen. Ensikohtaamisella ei ole vielä tarkoituskaan avata toiselle ihmiselle aivan kaikkea. Tutustumiseen saa kulua aikaa eikä kaikkea tarvitse tietää heti. Niin se on elävänkin elämän puolella.

Tutustumistilanteen on tarkoitus olla kevyt ja mukava. Tuttavuuden edetessä ehtii puhumaan kyllä myös vaikeammista asioista. Silloin osaamme jo paremmin suhtautua toiseen ihmiseen kokonaisuutena, emme vain yhden asian karrikatyyrinä.