(Mikon, 26, tarina on alunperin ilmestynyt vuonna 2015 osana Eroon ujoudesta -kirjaa)

”En ole koskaan varsinaisesti ollut ujo. Lapsena olin aktiivinen ja sosiaalinen, joskin viihdyin hyvin myös omissa oloissani.

Ala-asteella minulla oli paljon kavereita ja kuuluin joukkoon. Teini-ikään siirryttäessä sosiaalisen kanssakäymisen säännöt kuitenkin muuttuivat, enkä ollut valmis siihen. Ei enää riittänyt, että oli hauskaa, vaan piti myös olla ”cool”. Minusta se tuntui typerältä.

En halunnut esittää mitään, vaan olla oma itseni. Olin naiivi ja lapsellinen siinä mielessä, että uskoin ideaalikuvaani maailmasta, enkä halunnut nähdä todellisuutta sellaisena kuin se on. Etäännyin vanhoista kavereistani ja aloin viettää enemmän aikaa yksin, pelaten tietokonepelejä. Minua olisi kai voinut luonnehtia ”nörtiksi”.

Ajattelun kehittyessä ja maailmaa tarkkaillessa, erityisesti ihmisten kanssakäymistä tutkiessa, aloin ymmärtää asioita. ”Coolius” on konstruktio, jossa on tiettyjä toiminta- ja suhtautumistapoja. Ylipäätään sosiaaliset taidot ovat taitoja siinä missä muutkin taidot ja ne ovat opeteltavissa. Pian huomasin että voisin olla cool olematta kuitenkaan idiootti ja polkematta muita.

Yläasteelta lukioon siirryttäessä päätin muuttua. Halusin olla suosittu tyyppi, jolla olisi paljon kavereita ja josta tytöt tykkäisivät. Päätin ottaa mallia tyypeistä, jotka olivat mielestäni suosittuja. Ryhdyin enemmän sosiaalisesti aktiiviseksi, keskityin ihmisiin, tarkkailin miten suositut tyypit toimivat ja matkin heitä. Tarkkailin myös keskustelutilanteita ja aloin ymmärtämään miten kommunikaatio toimii. Tiesin olevani sosiaalinen ja kaipasin enemmän sosiaalisuutta, en vain tiennyt miten lähteä toteuttamaan sitä.

Keskustelu on kuin tennistä. Se on pallottelua. Opin nopeasti, että avoimia kysymyksiä kysymällä pystyin hyvin saamaan keskustelua käyntiin ilman, että minun piti itse keksiä mitään maata mullistavaa sanottavaa. Sittemmin olen huomannut että ihmiset kyselevät harvinaisen vähän. Luultavasti se on yksi syy miksi minulla on nykyään laaja sosiaalinen piiri ja ihmiset pitävät minusta.

Olen aidosti kiinnostunut muista ihmisistä ja ihmiset pitävät siitä. Kuten Dale Carnegie kirjoittaa klassikkoteoksessaan Kuinka saada ystäviä ja vaikutusvaltaa: voit saada enemmän ystäviä viikossa olemalla kiinnostunut muista kuin vuodessa yrittämällä vaikuttaa itse kiinnostavalta.

Tutki itseäsi, oletko kiinnostunut muista ihmisistä ja heidän tarinoistaan? Jos et ole, niin miten voit olettaa muiden olevan kiinnostuneita sinusta? Ihmiset ovat kiinnostavia, meillä jokaisella on omanlaisensa maailmankuva ja omat tarinamme.

Muita tärkeitä tekijöitä, joita olen oppinut:

– Joukkoon kuuluminen. Tämä on asioita, joita ei ehkä haluta myöntää ääneen, mutta me tykästymme ihmisiin, joilla on jotain yhteistä kanssamme. Poliitikot hengaavat poliitikkojen kanssa, taiteilijat taiteilijoiden, nörtit nörttien jne. Toki mitä monipuolisempi identiteetti sinulla on, sitä useampien ihmisten kanssa tulet toimeen. Siitä päästäänkin seuraavaan tärkeään aiheeseen:

– Yleissivistys. Itse vietin lapsuuteni leikkien ja yläasteen tietokonepelejä pelaten. En ollut kiinnostunut Salatuista elämistä ja ostarilla notkumisesta. Näin jälkeenpäin ajateltuna tämä johtui siitä, etten ymmärtänyt kevyen sosiaalisen hengailun dynamiikkaa ja että hengailu voi olla hauskaakin.

Lukiossa tajusin, että on hyvä tietää asioista, jotta voi keskustella. Uutisten seuraaminen on fiksua. Saattaa olla kannattavaa katsoa suosittuja ohjelmia, kuten Putousta ja Salattuja elämiä, tai ainakin tietää niistä jotain. Kannattaa kerätä kokemusta eri asioista.

– Huumori. Tutki huumoria. Tarkkaile hyviä tarinankertojia ja vitsin heittäjiä. Miksi vitsi toimii? Huumorilla on oma anatomiansa ja lainalaisuutensa. Etsi ja löydä oma tapasi olla hauska. Jos olet niin kuin minä nuorena ja arvostat lähinnä ”syvällistä keskustelua”, niin tutki kevyttä hengailua ja ns. läpän heittoa. Small talkilla on yllättävän iso rooli ihmisten välisessä kanssakäymisessä ja ei ole fiksua ylenkatsoa sitä.

Korostan tähän loppuun vielä omasta mielestäni tärkeimpiä oppeja, jotka olen kohdannut omalla matkallani:

Sosiaaliset taidot ovat taitoja, joita voi oppia. Olemme oppineet lukuisia taitoja elämämme varrella, kuten kävelemisen, lukemisen ja ajattelemisen. Olemme oppineet myös sosiaalisia taitoja, kuten puhumista. Keskusteleminen, erilaiset puhumistilanteet ja käytösmallit ovat opeteltavissa. Sitten kun olet oppinut ne, asiat tuntuvat luonnollisilta.

Me emme vedä puoleemme sitä, mitä haluamme vaan sitä, mitä olemme. Tutki itseäsi: mitä sinä olet? Mistä pidät? Mihin suuntaan olet menossa?

Itse olen kulkenut kauas tuosta ujosta teini-ikäisestä pojasta, joka ei uskaltanut jutella tytöille, eikä keksinyt mitään sanottavaa kavereilleen. Lukiossa hain vielä itseäni, mutta kun olin lähtenyt matkalle kohti omaa itseäni, ei paluuta vanhaan enää ollut. Opin koko ajan uutta ja tuloksia alkoi tulla nopeasti.

Nykyään ihmisten kanssa jutteleminen on helppoa ja hauskaa, uskallan olla oma itseni, avoin ja haavoittuvainenkin. Minun ei tarvitse esittää mitään, vaan olen löytänyt sisältäni vahvuutta ja olen hyväksynyt itseni monimuotoisuuden. Minussa on vieläkin se introvertti nörttipoika, mutta myös ekstrovertti keskustelija. Sikäli kun tuollaisia määritelmiä on ylipäänsä mielekästä käyttää.

Tykkään analysoida asioita, mutta myös irrotella ja hullutella. Pidän kiinni lapsenomaisesta riemusta ja elämänilosta, mutta en suinkaan ole naiivi (paitsi toki välillä). Olen opetellut katsomaan maailmaa enemmän sellaisena kuin se on, sen sijaan että haaveilisin kuvitelmista, jotka eivät pidä paikkaansa. Niin hyvässä, kuin huonossakin.

Olen löytänyt paljon hyvää ja kaunista tästä paikasta, jonka joskus kuvittelin niin synkäksi ja ikäväksi. Olen ymmärtänyt, että pohjimmiltaan kaikki ihmiset haluavat samoja asioita: rakkautta, hyväksyntää, sosiaalista kontaktia & läheisyyttä. Me emme ole niin erilaisia kuin kuvittelemme.

Minunkin tarinani on vasta alussa. Elämä on oppimisprosessi, mukana voi ajelehtia ja toivoa parasta tai kohtalonsa voi ottaa omiin käsiinsä ja toimia. Onnea matkaan!”