Keskeinen syy sosiaalisen ahdistuneisuuden taustalla on sosiaalisten taitojen riittämättömyys. Kun tiedostamme, että emme osaa toimia riittävän taitavasti jossakin sosiaalisessa tilanteessa, syntyy meille huoli siitä, että saatamme epäonnistua tai nolata itsemme. Meillä ei siis ole riittävää luottamusta siihen, että selviämme sosiaalisesta tilanteesta kunnialla.

Tämä ongelma ratkeaa harjoittelemalla sosiaalisia taitoja. Mitä parempaa osaamisemme on, sitä vahvemmin luotamme siihen, että sosiaaliset tilanteet tulevat sujumaan hyvin.

Ongelma on kuitenkin se, että ahdistuneisuus vaikeuttaa sosiaalisten taitojen harjoittelua. Kun oikein paljon ahdistaa, ei sosiaalisiin tilanteisiin ole helppoa hakeutua. Silloin myös harjoittelu jää vähemmälle, jolloin myös taitomme kehittyvät hitaammin (tai eivät ollenkaan).

Tässä sisällössä haluan esitellä toimintamallin, joka voi helpottaa tätä ongelmaa. Kutsun tätä toimintamallia Aloita edes -periaatteeksi. Sen tarkoitus on auttaa meitä kohtaamaan useammin erilaisia sosiaalisia tilanteita, jotta voisimme oppia niistä. Se menee näin:

Kun sinulla on mahdollisuus kohdata jokin haastavalta tuntuva sosiaalinen tilanne, älä väistä sitä vain siksi, että et usko selviäväsi siitä kunnialla. Sen sijaan kohtaa tilanne, mutta pidä samalla mielessä, että voit keskeyttää tilanteen milloin tahansa. Jo se, että kohtaat tilanteen osittain, on parempi, kuin että et kohtaa sitä ollenkaan.

Käytännössä: aloita edes ja katso kuinka käy. Jos kesken tilanteen alkaa ahdistaa liikaa, sinulla on aina mahdollisuus jättää tilanne kesken.

Esimerkki 1:

Matti haluaisi pyytää ihastustaan treffeille, mutta tiedostaa samalla, ettei hänen rohkeutensa riitä siihen. Ajatus siitä, että hän lähestyisi ihastustaan, aloittaisi keskustelun hänen kanssaan ja vieläpä esittäisi treffikutsun kuulostaa aivan mahdottomalta!

Matti on onneksi kuullut aloita edes -periaatteesta ja tietää, että tilanne kannattaa vähintäänkin aloittaa. Vaikka Matti ei uskaltaisikaan esittää ihastukselleen treffikutsua, niin ehkä hän uskaltaa sentään keskustella ihastuksensa kanssa muista asioista. Jos taas edes keskustelu ei onnistu, niin hän voi ainakin sopivan paikan tullen tervehtiä ihastustaan. Jos sekin tuntuu liian hankalalta, hän voi lisätä ihastuksensa kaveriksi vaikkapa Facebookissa ja myöhemmin aloittaa lähemmän tutustumisen sitä kautta.

Esimerkki 2:

Minna haluaisi jutella useammin yliopistokavereilleen, mutta kokee sen liian jännittävänä. Ajatus siitä, että lähestyisi omatoimisesti toista ihmistä ja kävisi hänen kanssaan keskustelun tuntuu hänestä ylivoimaiselta.

Onneksi Minnakin on kuullut aloita edes -periaatteesta ja tietää, että kannattaa tehdä mieluummin edes jotakin, kuin olla tekemättä mitään. Minna ei ehkä uskalla aloittaa keskustelua, mutta hän uskaltaa ainakin ohi kulkiessa tervehtiä koulukavereitaan. Lisäksi Minna tietää, että voi hakeutua seisoskelemaan muiden lähelle, kun nämä keskustelevat keskenään, jolloin Minnakin pääsee nauttimaan keskustelusta itselleen turvallisella tavalla.