Ensimmäinen tekniikka, joka helpottaa itsevarmuusharjoittelussa alkuun pääsemistä on ns. ”kokeile edes” -periaate. Se auttaa seuraavassa ongelmassa:

Usein itevarmuusharjoittelun aloittamisen esteenä on ajatus siitä, että emme saa tehtyä harjoitusta kunnialla loppuun asti. On yleistä, että pelkäämme epäonnistuvamme kesken harjoituksen.

Jos tavoitteenani on esimerkiksi uskaltautua viittamaan oppitunnilla ja vastaamaan luennoitsijan esittämään kysymykseen, saatan pelätä sitä, että menen lukkoon siinä vaiheessa, kun saan vastausvuoron. Mieluummin olen sitten viittamatta ollenkaan, ettei niin kävisi!

Jos tavoitteenani on pitää puheenvuoro työpaikan ideapalaverissa, saatan pelätä sitä, että jäädyn siinä vaiheessa, kun pitäisi alkaa esittelemään ideaani. Turvallisempaa on olla pyytämättä puheenvuoroa alun alkaenkaan!

Jos tavoitteenani on aloittaa keskustelu ihastukseni kanssa ja pyytää häntä kahville, saatan pelätä sitä, että jäädyn heti keskustelun alkamisen jälkeen. Turvallisempaa on antaa koko asian vain olla!

Emme siis ikään kuin luota itseemme siinä, että selviäisimme harjoituksestamme/teostamme kunnialla loppuun asti. Pelkäämme epäonnistumista kesken kaiken. Tämä on yleistä ja täysin ymmärrettävää.

”Kokeile edes” -periaate on ainakin jonkinlainen ratkaisu tähän. Periaatteen omaksuminen tarkoittaa sitä, että lähtee mukaan tilanteisiin tai aloittaa itsevarmuusharjoituksensa tekemisen siitäkin huolimatta, ettei ole varma lopullisesta pärjäämisestä. Vaikka emme olisikaan varmoja, että pärjäämme, niin kokeillaan edes, annetaan itsellemme edes mahdollisuus.

Periaatteen toiminta perustuu seuraavalle ajatukselle:

Kun emme ylianalysoi etukäteen haasteitamme, vaan otamme ja kokeilemme, käy usein niin, että selviämmekin ihan hyvin tilanteista, joista emme olisi etukäteen uskoneet selviävämme. Hyvin usein erilaiset tilanteet ovat todellisuudessa helpompia, kuin miltä ne vaikuttavat etukäteen omassa mielessämme.

Lisäksi me ihmiset olemme yllättävän kyvykkäitä ja selviämiskykyisiä olentoja, kun vaan annamme itsellemme mahdollisuuden edes yrittää onnistua ja selvitä tilanteesta! Kyse onkin usein siitä, että meillä on kyllä kaikki tarvittava kyky onnistumiseen, mutta emme vain luota näihin kykyihimme.

Kun ”kokeilemme edes”, annamme tilanteelle edes jonkinlaisen mahdollisuuden onnistua. Ilman, että edes kokeilisimme, onnistumista ei ainakaan tule.

Kokeilemalla me myös opimme tilanteesta ainakin jotain. Vaikka emme selviäisikään lopulta kunnialla koko tilanteesta, selviämme ainakin sen pienestä osasta. Jo se, että esimerkiksi uskaltaudun viittaamaan luennolla, että uskaltaudun pyytämään puheenvuoroa ideapalaverissa tai että uskaltaudun aloittamaan edes jonkinlaisen keskustelun ihastukseni kanssa, on askel oikeaan suuntaan. Ehkä en pääse lopulliseen tavoitteeseeni, mutta saan ainakin jonkinlaista kokemusta ja opin ainakin jotain.

Nämä eivät kuitenkaan ratkaise sitä polttavinta ongelmaa: epäonnistuminen on joka tapauksessa todella ikävää, vaikka kuinka olisikin ensin osittain onnistunut! Tämän vuoksi onkin tärkeää muistaa seuraava asia: Lähes aina on mahdollista perääntyä!

Kyllä, lähes kaikista tilanteista on mahdollista perääntyä myös ihan viime hetkellä. Jos viittaan luennolla ja saan vastausvuoron, voin viime hetkellä sanoa, että jätänkin vastaamisen väliin, sillä en tiennytkään vastausta. Jos saan puheenvuoron työpaikan ideapalaverissa, voin sanoa, ettei minulla ollutkaan hyvää ideaa ja jättää siten esittelyn väliin. Jos en uskallakaan keskustelun päätteeksi pyytää ihastustani kahville, voin jättää pyytämättä. Kaikissa tapauksissa pääsen perääntymään tilanteesta ilman, että joudun suorittamaan tilannetta/harjoitusta loppuun asti.

Vaikka lopulta en harjoituksesta/tilanteesta perääntyisikään, perääntymisen mahdollisuus kuitenkin rauhoittaa mieltä ja kannustaa edes kokeilemaan. Voi olla, että kaikki meneekin paremmin, kuin odotin. Voi taas olla, ettei mene, jolloin voin perääntyä viime hetkellä ja saada talteen edes hieman oppimisen hedelmiä.

Tsemppiä kokeilemiseen!