Hei ja tervetuloa seuraavan sisällön pariin. Jatkamme edelleen konfliktiteeman parissa. Tänään keskitymme tarkastelemaan ajattelutapoja, jotka liittyvät läheisesti sosiaaliseen epävarmuuteen ja valitettavasti myös altistavat konfliktien syntymiselle. Jos elämässään haluaa kokea mahdollisimman vähän erilaisia konfliktitilanteita ja mahdollisimman paljon mielenrauhaa, voi tätä edistää puuttumalla muutamiin ajatusmalleihinsa.

Kaikki tänään mainittavat ajatusmallit ovat tuttuja jo aiemmista osioista, joissa tutustuimme muiden ajattelun tulkitsemiseen sekä virheelliseen ajatteluun. Nämä ajatusmallit ovat

• Suhteettomuus ja suurentelu
• Suodattaminen
• Katastrofiajattelu
• Yli-yleistäminen
• Mustavalkoajattelu
• Ajatusten lukeminen ja kielteisyyden olettaminen
• Saatavuusharha
• Pitäisi -ajattelu

Kuten aiemmin todettiin, vaikuttavat nämä kielteisesti ennen kaikkea omaan itsevarmuuteemme. Jokaisella näistä on kuitenkin myös toinen, varsin ikävä sivuvaikutus. Nämä kaikki nimittäin edesauttavat sosiaalisten konfliktien syntymistä.

Vielä ikävämmän tästä tekee se, että nämä ajattelun vääristymät esiintyvät usein ryppäinä. Usein yksi ja sama ihminen saattaa jatkuvasti sortua useaankin näistä. Tämä on yleistä varsinkin sosiaalisessa ahdistuneisuudessa. Mitä useampi tuollainen vääristymä ohjaa toimintaamme sosiaalisissa tilanteissa, sitä todennäköisemmäksi myös konfliktien syntyminen tulee.

Kuvitellaan seuraavaksi mikä tahansa sosiaalinen tilanne, johon sisältyy jo lähtökohtaisesti konfliktin mahdollisuus. Esimerkiksi tiukka ja paineita sisältävä palaveri työpaikalla tai vaikkapa parisuhteen ongelmista keskusteleminen oman kumppaninsa kanssa.

Nämä ovat hankalia tilanteita jo itsessään, mutta taitavalla viestinnällä ja kyvyllä olla tiukassakin tilanteessa diplomaattinen, konflikteilta pääosin vältytään. Ei kuitenkaan aina. Toisinaan vaaditaan vain muutama huonosti aseteltu sana, jolloin jo valmiiksi tulenarka tilanne leimahtaa liekkeihin.

Tässä astuvat peliin mainitut ajatusvääristymät. Mitä useampi tällainen vääristymä paikalla olevilta ihmisiltä löytyy, sitä todennäköisemmin joku asettelee sanansa huonosti ja sitä todennäköisemmin joku muu reagoi kielteisesti jonkun toisen huonosti aseteltuihin sanoihin.

Jonkun mielestä voi olla esimerkiksi todella ärsyttävää, kuinka joku toinen tekee asioista suhteettomia ja suurentelee niitä.

Joku taas saattaa suodattaa muiden sanomisia sillä tavoin, että poimii joukosta vain negatiivisia asioita ja provosoituu niistä.

Yksi saattaa luoda aiheetonta paniikin ja hädän tunnetta katastrofiajattelun kautta.

Toinen sortuu yli-yleistämään jotakin. Kaikki on esimerkiksi aina huonosti ja mitään ei osata tehdä oikein!

Joku katsoo asioita hämmentävän mustavalkoisesti ja joku taas kokee, että hänestä ajatellaan vain pahaa.

Yksi on juuri ollut toisessa kielteisessä tilanteessa ja kokee siksi tämänkin tilanteen kielteisenä.

Toisen mielestä kaikkien pitäisi osata keskustella sulassa sovusta ja hän onkin vihainen muille, kun he eivät siihen ilmiselvästi kykene!

Mitä useampi ajatusvääristymiin helposti sortuva henkilö on paikalla ja mitä useampia ajatusvääristymiä heillä on, sitä todennäköisemmäksi ainakin jonkinlaisen konfliktin mahdollisuus kasvaa.

Muiden ihmisten tekemisiin, sanomisiin ja ajatteluun emme voi tietenkään vaikuttaa. Sen sijaan omaan voimme. Jo se, että onnistumme itse välttämään vääristyneen ajattelun ja sen vallassa toimimisen, vie verrattain pitkälle konfliktien välttämisessä.

Tärkeä taito onkin olla paitsi sortumatta näihin ja vastaaviin ajatusvääristymiin itse, myös pyrkiä reagoimaan mahdollisimman vähän siihen, kun muut sortuvat näihin. Muut ihmiset osaavat usein olla valtavan ärsyttäviä ja hankalia, mutta siihen reagoimalla aiheutamme usein myös sen, että joudumme osaksi konfliktia.

Tämä ei ole mikään kehotus olla reagoimatta muiden tekemisiin, sillä tällaiset asiat eivät ole yksiselitteisiä. Toisinaan kaikkein järkevin teko on reagoida, toisinaan taas olla reagoimatta. Jos tavoitteenamme on kuitenkin välttää mahdollisimman paljon kuluttavia konflikteja ja elää mahdollisimman tasaista elämää, on tämä tärkeä asia ottaa huomioon.

Sekä se, ettei itse sorru toimimaan ajatusvääristymiensä ohjaamana, että se, ettei reagoi muiden provokaatioihin ja ärsyttävään puhetapaan, ovat molemmat taas näitä ”helpommin sanottu, kuin tehty” -tyyppisiä juttuja. Jokainen meistä sortuu näihin aika ajoin, ja niin tekevät useimmat muutkin. Nämä ovat yleisiä ja jatkuvia ilmiöitä todella monissa elämämme keskusteluissa.

Kuitenkin jo pelkkä pyrkimys vie oikeaan suuntaan. Jo pelkästään se, että pyrimme välttämään näitä mainittuja ajatusvääristymiä puhuessamme muille ihmisille ja tulkitessamme muiden sanomisia, auttaa vähentämään konflikteja ainakin hieman. Jo se, että reagoi harvemmin muiden ärsyttävään ajatteluun, auttaa vähentämään konflikteja ainakin hieman.

Hyvä asia tässä on myös se, että molemmat näistä muuttuvat ajan kanssa helpommiksi. Olen itse käynyt aikoinaan melko syvissä vesissä molempien kohdalla. Olin itse hyvin ärsyttävä keskustelija, minkä lisäksi tartuin hyvin auliisti tilanteisiin, joissa joku muu oli mielestäni ärsyttävä. Kuten arvata saattaa, elämässäni oli paljon uskomattoman turhia kiistoja ja vääntöjä, joista todennäköisesti kukaan ei hyötynyt yhtään mitenkään.

Kun sitten myöhemmin aloin kehittämään itsevarmuuttani ja pyrin muuttamaan näitä kahta mainittua toimintatapaa, eli omaa viestintääni sekä muiden puheisiin tarttumista, oli se aluksi hankalaa ja ärsyttävää. Tuntui vaikealta pitää oma viestintäni positiivisena ja tuntui vaikealta olla jatkuvasti puuttumatta muiden sanomisiin!

Mitä enemmän tähän ajan kanssa kuitenkin opin, sitä helpommaksi se muuttui. Syntyi itseään ruokkiva, myönteinen kierre. Elämässäni olevien konfliktien määrä putosi, mikä on ymmärrettävää. Miksi päätyisin vääntämään kovinkaan usein kenenkään kanssa, kun harvoin puhun mitään negatiivista ja kun vielä harvemmin tartun muiden ärsyttäviin sanomisiin?

Tällainen voi ensialkuun vaikuttaa hieman tylsältä, tai jopa alistuvalta tavalta elää, ja ehkäpä se sitä jossain mielessä onkin. Omasta mielestäni elämä on kuitenkin jo itsessään sen verran täynnä vaikeita asioita ja erilaisia järkytyksiä, ettei niitä ainakaan omalla toiminnallaan tarvitse lisätä. Mitä vähemmän itsevarmuutta, mielenterveyttä ja jaksamista nakertavia konflikteja elämässä on, sen parempi.

Rauhaan pyrkivä kommunikointitapa ei myöskään poissulje sitä, etteikö oikeasti tärkeissä asioissa voisi tarvittaessa toimia hyvinkin tiukasti ja painokkaasti. Useimmat elämämme konfliktitilanteet eivät kuitenkaan ole tällaisia.

Rakkaudella,

Jevgeni