Konfliktit ja uhkaavat tilanteet
Luennon sisältö
Kuinka todennäköisiä konfliktit ovat? Kuinka helposti ne syntyvät? Entä kuinka vakaviksi ne kasvavat? Sosiaalinen ahdistuneisuus altistaa konfliktien todennäköisyyden ja vakavuuden yliarvioinnille. Se vuorostaan saattaa lisätä ahdistuneisuuden määrää. Näin saattaa syntyä itseään ylläpitävä kehä.
Kuinka ihmisestä tulee liiallisen varovainen ja kyvytön ottamaan riskejä?
Ihmisenä oleminen on paljolti tasapainoilua erilaisten ääripäiden välillä. Yksi tasapainoilua vaativista asioista on tasapainoilu varovaisuuden ja riskien ottamisen välillä. Osa elämämme tilanteista vaatii varovaisuutta, osa taas riskien ottamista. Optimaalista on löytää kultainen keskitie näiden kahden vaihtoehdon väliltä.
Sosiaalisesta ahdistuneisuudesta kärsivä ihminen on yleensä taipuvaisempi liialliseen varovaisuuteen kuin liialliseen riskinottoon. Epäselvissä tilanteissa hän valitsee toimia mieluummin varovasti kuin riskialttiisti. Riskien ottaminen taas on hänelle usein niin vaikeaa, että hän ei kykene ottamaan niitä edes silloin, kun uskoo sen olevan kannattavaa.
Yksi riskien ottamista vaikeuttava tekijä on katastrofiajattelu. Ihminen ei uskalla ottaa riskiä, sillä uskoo, että voi tapahtua jotakin aivan kamalaa.
Joskus näin tapahtuukin. Otamme riskin ja riski realisoituu. Tapahtuu jotakin kamalaa. Kun näin käy, saatamme muuttua vastaisuudessa vieläkin varovaisemmiksi. Olemme kerran jo joutuneet maksamaan riskien ottamisesta ja olemme oppineet läksymme. Näin ihmisestä tulee aina vain varovaisempi.
Hyvää elämää tämä ei valitettavasti yleensä enteile. Varovaisuuden voi viedä niin äärimmäiseksi, että ihminen käytännössä lamaantuu. Hän rupeaa välttelemään yhä useampia tilanteita ja yhä useampien asioiden tekemistä, sillä kaikessa saattaa piillä vaaroja.
Lopulta ihmisen elinpiiri kutistuu hyvin pieneksi. Ihminen muuttuu kuin onnettomaksi varjoksi, joka tarkkailee elämää etäältä. Hän on varjomainen tarkkailija, ei enää aktiivinen toimija.
Onkin tärkeää, että ylivarovaisuuden kierre saadaan katkaistua. On tärkeää, että opimme ottamaan sosiaalisia riskejä silloin, kun se on meille oikeasti tärkeää.
Tämä aihe ei liity pelkästään konflikteihin ja niiden pelkoon, vaan sosiaalisiin tilanteisiin yleensäkin. Konflikteja käsittelevä osio on kuitenkin oiva paikka tämän periaatteen havainnollistamiseen.
Onko konfliktin todennäköisyys oikeasti korkea?
Moni kammoksuu sosiaalisissa tilanteissa erityisen paljon muiden ihmisten haastamista sekä sitä mahdollisuutta, että ”astumme jonkun varpaille”.
Sinänsä tämä on varsin terve pelko. Monet ihmiset eivät hirveästi tykkää siitä, että heitä haastetaan. Ei ole lainkaan poissuljettua, että toisen ihmisen haastaminen johtaa konfliktiin hänen kanssaan.
Sosiaalisesta ahdistuneisuudesta kärsivä ihminen kuitenkin säännönmukaisesti yliarvioi konfliktiin joutumisen todennäköisyyden. Hän saattaa ajatella, että yksikin väärä sana, vääränlainen katse tai väärä teko aloittaa täysimittaisen sodan. Parempi vain olla sanomatta tai tekemättä mitään!
Todellisuudessa aikuisten ihmisten välille konflikteja syntyy varsin harvoin. Useimmat aikuiset ihmiset ovat järkeviä ja punnitusti käyttäytyviä. Hyvin harva meistä on nollasta sataan kiihtyvä raivohullu, joka on valmis aloittamaan konfliktin mitättömän pienestä syystä.
Useimmat aikuiset myös välttelevät konflikteja. Lähes jokainen meistä ymmärtää, että konfliktin hinta on korkea ja siksi välttelemme niiden aloittamista usein viimeiseen asti. Tyypillistä on pikemminkin se, että välttelemme konfliktin aloittamista jopa niissä tilanteissa, kun joku on selvästi toiminut väärin meitä kohtaan! Välttelemme usein konfliktia vielä silloinkin, kun sen aloittaminen olisi ollut täysin hyväksyttävää!
Tästä kaikesta voi vetää seuraavan johtopäätöksen: konfliktien alkaminen pienistä syistä on hyvin epätodennäköistä. Voimme useimmissa tapauksissa luottaa siihen, että sosiaalisten riskien ottaminen ja muiden ihmisten hillitty haastaminen eivät todennäköisesti johda konfliktiin.
Tuleeko konfliktista oikeasti vakava?
Katastrofiajattelu saa konfliktit tuntumaan paitsi todennäköisiltä, myös vakavilta. Saatamme herkästi ajatella, että konfliktista tulee äärimmäisen raju ja vaarallinen. Samalla meiltä jää huomaamatta, että useimmat arkiset, aikuisten ihmisten väliset konfliktit ovat todella pienikokoisia ja hillittyjä.
Sosiaalisesti ahdistuneen ihmisen mieli on usein yllättävän villi paikka. Huomaan tämän toistuvasti terapeutin työssäni. Kun puhumme konfliktien pelosta ja kysyn asiakkailta siitä, mitä heille tulee mieleen sanasta konflikti, saan kuulla seuraavaa:
Konfliktista ihmisille tulee mieleen asioita kuten vaino, kirvesmurha, happohyökkäys, kodin polttaminen, turpaan saaminen, puukotus, murha ja muita vastaavia äärimmäisen väkivaltaisia mielikuvia. Näihin asioihin he kuvittelevat konfliktin voivan johtaa. Näitä asioita he ajattelevat, kun kuvittelevat joutuvansa jonkun kanssa konfliktiin.
Täysin väärässä he eivät toki ole, sillä rikosuutisista saamme lukea myös tuollaisista asioista. Samalla on muistettava, että tuon kaliiperin konfliktit ovat äärimmäisen harvinaisia ja epätodennäköisiä. Useimmat konfliktit taas ovat hyvin pieniä ja arkisia.
Tyypillisempiä esimerkkejä ovat vaikkapa seuraavat:
Esimerkki 1:
Matti on riitaantunut töissä kollegansa Maijan kanssa. Matti vastusti Maijan esittelemää ideaa maanantaipalaverissa. Maija otti asian raskaasti, sillä hän oli valmistellut ideaa pitkään ja suurella vaivalla.
Tuloksena on se, että nyt Maija muuttuu hiljaiseksi ja mököttäväksi silloin, kun Matti sattuu hänen kanssaan samaan aikaan työpaikan taukohuoneeseen.
Esimerkki 2:
Niko taas on pahastunut työpaikalla tiiminsä koordinaattorille Joonalle siitä, että Joona aikaisti aiemmin pyytämänsä raportin määräaikaa. Nikolla piti olla kolme päivää aikaa raportin valmisteluun, mutta nyt Joona haluaakin raportin jo seuraavaksi aamuksi! Niko joutuu sen vuoksi istumaan yömyöhään töissä sekä perumaan ystäviensä kanssa sopimansa menon!
Kiukusta kihisten Niko lähettää koko tiimilleen sähköpostia, jossa passiivis-aggressiiviseen sävyyn muistuttaa siitä, kuinka tärkeää on pitää kiinni sovituista asioista.
Ihmisten järkevyyteen ja rauhantahtoisuuteen voi yleensä luottaa
Matin, Maijan, Nikon ja Joonan tapaukset ovat tyypillisiä esimerkkejä siitä, miltä keskimääräinen aikuisten ihmisten välinen konflikti näyttää. Kyse ei ole kirvesmurhasta, vaan suhteellisen harmittomasta kiukuttelusta.
Ei ole tietenkään mukavaa, että Maija mököttää Matille tai että Niko lähettää tiimilleen ikävänsävyisen sähköpostin. Tällaisia asioita kuitenkin sattuu, eikä niitä voi loputtomiin välttää. Siksi onkin tärkeää ymmärtää, että useimmat arkiset konfliktitilanteet ovat ikävyydestään huolimatta varsin siedettäviä. Matti ei Maijan mökötykseen kuole, eikä Nikon kirjoittama sähköposti ole mikään maailmanloppu.
Useimmat ihmiset ovat rauhantahtoisia ja järkeviä. Toisinaan asiat menevät toki tunteisiin, mutta useimpien kiukku laantuu nopeasti, eikä omaksu äärimmäisiä muotoja. Koska useimmat ihmiset ovat myös järkeviä ja keskustelutaitoisia, pystytään useimmat ihmissuhteisiin tulleet rypyt hoitamaan asiasta keskustelemalla.
Rakkaudella,
Jevgeni
Seuraava sisältö:
Miksi jotkut ihmiset ajautuvat konfliktitilanteisiin huomattavasti keskimääräistä useammin? Entä miten tämä liittyy oman itsevarmuutemme vahvistamiseen?