Harjoituksen edellisessä vaiheessa kuvailtu sisäiselle äänelle vastaanväittäminen on aluksi vaikeaa, mutta se helpottuu ajan ja harjoittelun myötä. Taitavalla vastaan väittämisellä pääsee jo pitkälle, mutta voimme saada vielä tätäkin suurempia hyötyjä. Voimme nimittäin opettaa sisäisen äänemme pysyvästi nykyistä kannustavammaksi.

Käytän itseäni esimerkkinä:

Siitä, kun oma sisäinen ääneni oli pääasiassa lannistava ja ahdistava, rupeaa tämän kirjoitushetkellä olemaan yli 15 vuotta aikaa. Kyseinen ääni toki asuu minussa edelleenkin ja nousee toisinaan pintaan, mutta se on muuttunut aidosti harvinaiseksi. Nykyään sitä ei tapahdu edes viikoittain, toisinaan ei edes kuukausittain. Saan elää elämää, jossa lannistava sisäinen ääni pitää valtaosan ajasta turpansa tukossa.

Tähän tilanteeseen pääseminen ei ole kuitenkaan ollut nopeaa. Se on vaatinut vuosia työtä. Vuosien ajan jouduin kouluttamaan sisäistä ääntäni. Aina, kun alkuperäinen sisäinen ääneni yritti lannistaa minua, muistutin sitä hellästi siitä, mitä siltä toivoisin. Ajattelin jotakin tämän kaltaista:

”Kiitos varoituksesta! Arvostan sitä, että yrität suojella minua, mutta se ei ole nyt sitä, mitä kaipaan sinulta. Toivoisin ennemmin rohkaisua ja kannustusta. Toivoisin, että tuon lannistamisen ja peloittelun sijaan sanoisit useammin jotakin tämän kaltaista:

• Minä pystyn tähän.
• Minä selviän tästä.
• Aion ainakin kokeilla.
• En tiedä onnistunko, mutta otan tämän oppimisen kannalta.
• Olen onnistunut ennenkin ja saatan onnistua myös nyt.
• Luotan siihen, että kaikki sujuu hyvin.
• Minulla on lupa nauttia elämästä.
• Kokeillaan ja katsotaan kuinka käy.
• Ihmiset ovat minun puolellani.
• Pieni mokailu ei haittaa.”

Käytännössä siis muistutin itseäni toistuvasti siitä, millaisen toivoisin oman sisäisen ääneni olevan. Ja pikkuhiljaa opinkin. Sisäinen ääneni puhui lannistavia asioita yhä harvemmin ja yhä useammin sen puheet olivat kannustavia. Hetkessä tämä ei tapahtunut, mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan.

Voit halutessasi alkaa tekemään samaa. Muistuta tietoisesti sisäistä ääntäsi siitä, mitä siltä toivot. Aluksi näiden toiveiden toteuttaminen voi tuntua vaikealta, tai jopa mahdottomalta, mutta voit luottaa siihen, että ajan myötä se alkaa tuottamaan tulosta.

Meillä ihmisillä on kyky oppia. Meillä on oppivat aivot. Uudenlaisten ajatusmallien omaksuminen on fysiologinen prosessi, jossa aivoihimme muodostuu uusia hermoratoja. Vanhoja, ilman käyttöä jääneitä taas kuolee pois.

Oman sisäinen äänensä uudelleenopettaminen on pohjimmiltaan ihan samanlainen oppimisprosessi kuin minkä tahansa muunkin asian opettelu.

Rakkaudella,

Jevgeni