Kenen kritiikki ja kehut painavat enemmän? Ketä valitset uskoa?
Luennon sisältö
Itsekritiikin määrä on tärkeä ahdistuneisuuden sekä itsevarmuuden taustalla vaikuttava muuttuja. Itsekritiikkiin liittyy tärkeä, joskin hämmentävä ilmiö: suhtaudumme itseemme usein paljon kriittisemmin kuin muut suhtautuvat meihin!
Pohdintaa
- Oletko itseäsi kohtaan toisinaan kriittisempi kuin muut ovat sinua kohtaan?
Kenen palautteeseen uskot?
Itsekritiikki on keskeinen muuttuja sekä sosiaalisen ahdistuneisuuden, että itsevarmuuden taustalla. Mitä enemmän itsekritiikkiä, sen enemmän ahdistusta. Mitä vähemmän itsekritiikkiä, sen vähemmän ahdistusta ja sen enemmän itsevarmuutta.
Mustavalkoisesti asiaa ei tule kuitenkaan lähestyä. Ei ole toivottavaa, että eläisimme täysin vailla itsekriittisyyttä. Ihminen, joka ei osaa tarkastella toimintaansa kriittisesti, ei ole yleensä sosiaalisesti erityisen skarppi.
Tarvitsemme itsekritiikkiä, jotta voimme arvioida objektiivisesti niin heikkouksiamme kuin vahvuuksiamme. Heikkouksien tunnistaminen on tärkeää, jotta voimme kehittyä ja kasvaa ihmisinä.
Sosiaalisesta ahdistuneisuudesta kärsivät ihmiset ovat kuitenkin keskimääräistä itsekriittisempiä. Moni on todella altis itsensä kritisoimiselle ja tekee sitä todella paljon. Silloin itsekritiikki lakkaa olemasta hyödyllinen työkalu ja muuttuu haitalliseksi tavaksi, joka romuttaa itsevarmuutemme. Pahimmillaan se rikkoo myös mielenterveyden. Itseään on tärkeää osata kritisoida, mutta sitä ei saisi tehdä liikaa.
Liiallisen itsekritiikin vaikutusta elämään voi vähentää monin tavoin
Ratkaisuksi liialliseen itsekritiikkiin ehdotetaan usein oman ajattelun muuttamista:
”Sen kuin ajattelet itsestäsi enemmän mukavia asioita, niin ahdistus vähenee!”
Neuvo on sinänsä osuva, mutta usein vaikea toteuttaa. Ajatusmalliensa muuttaminen ei ole helppoa, eikä nopeaa. Siksi kurssin kaikissa edellisissä osioissa olemme käyttäneet siihen paljon aikaa ja vaivaa. Olemme opetelleet ajattelemaan monia asioita uusista näkökulmista.
Ajattelunsa muuttaminen on kuitenkin vain yksi väylä, jota pitkin omaa itsevarmuuttaan voi lisätä. Sen lisäksi voimme muokata myös ympäristöämme ja tehdä siitä nykyistä rohkaisevamman.
Luo elämään rakenteita, jotka toimivat vastapainona liialliselle itsekritiikille
Itsevarmuuden kannalta tärkeää ei ole pelkästään se, millaisia itse olemme ja mitä itse ajattelemme. Tärkeää on myös se, millaisessa ympäristössä elämme. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, millaisiin yhteisöihin kuulumme ja millaisia ihmisiä meidän ympärillämme on.
Paras tilanne on sellainen, jossa elämässämme olevat ihmiset arvostavat ja kunnioittavat meitä. Vahva ja myönteinen yhteisö auttaa meitä tiukan paikan tullen ja tarjoaa vaikeissa tilanteissa neuvoja, apua ja tukea.
Yksi tuen muoto on psykologinen tuki. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että elämässämme on ihmisiä, jotka rohkaisevat meitä, kuuntelevat meitä, tukevat meitä sekä antavat meille kehittävää palautetta.
Hyvä asia on se, että useimpien ihmisten elämässä tällaisia tukea tarjoavia yhteisöjä löytyy. Ja jos ei yhteisöjä, niin ainakin yksi tai kaksi hyvää ystävää. Heiltä saa erilaista apua ja neuvoja. Ystäviin voi tukeutua.
Huono puoli taas on se, että hyvin moni ahdistukseen ja itsekritiikkiin taipuvainen ihminen ei suostu ottamaan ystäviensä apua ja tukea vastaan. Ahdistuneilla on usein erilaisia ajatusmalleja, jotka eristävät heidät ystäviensä ja yhteisönsä mahdollistamilta hyödyiltä.
Esimerkki 1:
Ihmisellä voi olla ajatusmalli kuten ”muille ihmisille ei pidä olla vaivaksi ja rasitteeksi. Oman elämänsä haasteet pitää hoitaa itsenäisesti.”
Tällainen ihminen ei usein suostu pyytämään tai vastaanottamaan apua muilta, vaikka apua olisikin tarjolla.
Esimerkki 2:
Ihmisellä voi olla ajatusmalli kuten ”vain tyhmiä pitää neuvoa ja älykkäät pärjäävät itsenäisesti!”
Tällaisen ihmisen voi olla vaikeaa ottaa muilta neuvoja vastaan, sillä hän ei halua leimautua muiden silmissä tyhmäksi. Neuvojen vastaanottaminen voi tuntua hänestä nöyryyttävältä.
Esimerkki 3:
Ihmisellä voi olla ajatusmalli kuten ”muut kehuvat ja rohkaisevat minua vain kohteliasuuden vuoksi. Oikeasti he pitävät minua ihan yhtä luuserina kuin itsekin pidän itseäni!”
Tällaisen ihmisen on vaikeaa uskoa ystäviensä rohkaisevia ja lohduttavia sanoja. He uskovat, että ystävät eivät puhu heille rehellisesti, vaan kaunistelevat asioita kohteliaisuuden vuoksi. Tällaistakin toki tapahtuu, mutta ei läheskään niin usein kun saattaisi ajatella.
Usko sitä, joka tekee olostasi voimautuneemman
Seuraavaksi haluan ottaa kantaa erityisesti kolmanteen esimerkkiin. Siihen, että emme usko muilta tulevaa rohkaisevaa palautetta sekä kehuja.
Niiden sijaan uskomme mieluummin itseämme. Se on ongelma silloin, kun omat ajatukset itsestämme ovat paljon negatiivisempia, kuin muiden ajatukset meistä.
Esimerkki:
Olen suuren henkisen kamppailun jälkeen uskaltautunut pyytämään ihastustani treffeille. Hän on kuitenkin kieltäytynyt kohteliaasti. Minulla on valtavan pettynyt ja torjuttu olo, jota nyt ruodin viinipullon äärellä hyvän ystäväni kanssa. Kerron ystävälleni jotakin tämän kaltaista:
“Joo, ihan oma syyni, mitäpä menin kuvittelemaan, että kelpaisin hänelle! Kyllähän mä tiesin, että tällainen ikuinen epäonnistuja ei onnistuisi tässäkään. Ihan yhtä huonosti meni tämäkin, kuten menee kaikki muukin mun elämässäni. Pitäisi vaan lakata yrittämästä ja hyväksyä tää mun tilanne. Olen yksin varmaan koko loppuikäni! Ei mussa kuitenkaan ole mitään erityisen hyviä ominaisuuksia, jotka tekisivät musta kiinnostavan.”
Ystäväni taas vastaa minulle jotakin tämänkaltaista:
”Joo, ymmärtäähän sen, että torjutuksi tulemisen jälkeen on paha mieli. Mutta ihan turhaan potkit itseäsi noin pahasti päähän, koska kyllä sussa on vaikka mitä hyvää. Olen ollut kuitenkin ystäväsi jo reilut 15 vuotta ja tunnen sut aika hyvin. Pystyn nimeämään vaikka kuinka pitkän listan hyviä puolia, joita sulla on. Joo, nyt ei mennyt hyvin, mutta kyllä sun elämässä on moni asia mennyt myös aika loistavasti. Ja joissain asioissa olet niin hyvä, että olen sulle hetkittäin melkeinpä kateellinen!”
Minä vastaan vuorostani ystävälleni:
”Joo, kiva kun sanot noin, mutta taidat vaan olla kohtelias ja lohduttaa mua epärehellisesti. Kyllä mä itse tiedän, millainen luuseri olen. Elän joka päivä itseni kanssa, joten tiedän sen, millainen olen oikeasti. Kiitos sanoistasi, mutta en pysty valitettavasti uskomaan niitä.”
Miksi emme usko sitä, mitä muut ajattelevat meistä?
Jokainen lienee ollut ylläolevan esimerkin kaltaisissa tilanteissa. Joka minun tai ystäväni roolissa. On toki otettava huomioon, että esimerkki on hieman kärjistetty, sillä olen tullut siinä juuri torjutuksi. Ja juuri torjuttuna on tietenkin erityisen kurja ja dramaattinen olo. Silloin voi olla vaikeaa uskoa itsestään yhtään mitään hyvää.
Ahdistuneisuudesta kärsivät ihmiset ovat kuitenkin taipuvaisia toimimaan tuolla tavoin muissakin tilanteissa. Vaikka muut kuinka kehuisivat heitä, kehut kaikuvat kuuroille korville. He uskovat mieluummin itseään, kuin muita. Tämä taas on ongelma, jos omat ajatuksemme itsestämme ovat paljon negatiivisempia, kuin muiden ajatukset meistä.
Miksi toimimme näin? Miksi uskomme olevamme asioista paremmin perillä kuin muut?
Ehkäpä siksi, että vietämme enemmän aikaa itsemme kanssa kuin muut viettävät meidän kanssamme. Ehkäpä siksi, että olemme paljon tietoisempia myös huonoista puolistamme, kun taas muille esittelemme yleensä lähinnä hyviä puoliamme. Ehkäpä taas siksi, että emme luota muiden arvioihin meistä, sillä he eivät tunne koko historiaamme ja elämänpolkuamme. Ajattelemme, että muiden tiedot ovat vaillinnaisia ja siksi epäpäteviä.
Joka tapauksessa päädymme tekemään juuri sen, mitä ei pitäisi: Uskomaan mieluummin kielteistä, kuin myönteistä palautetta! Ja vain siksi, että kielteinen palaute tulee meiltä itseltämme!
Tässä tapauksessa kannattaisi uskoa mieluummin muita. Tämä pätee erityisesti silloin, kun kyse on sosiaalisuuteen liittyvistä asioista. Niissä muut ihmiset osaavat arvioida meitä yleensä realistisemmin, kuin itse osaamme arvioida itseämme.
Tarkoituksemme tällä kurssilla on oppia toimintatapoja ja ajatusmalleja, joiden avulla ahdistuneisuus vähenee ja itsevarmuus lisääntyy. Tässä on jälleen yksi sellainen: usko sitä, jonka välittämä informaatio vahvistaa sinua. Älä usko sitä, jonka välittämä informaatio heikentää sinua.
Tässä tapauksessa kannattaa uskoa siis muita, ei itseämme.
Rehellisyydelle ja valkoiselle valheelle on hetkensä
Kyllä, toisinaan ystävämme kehuvat ja rohkaisevat meitä pelkästään siksi, että ovat ystäviämme ja haluavat olla kohteliaita meitä kohtaan. Joskus se on hyvä, joskus taas huono asia.
Vaikeina hetkinä lohdun ja rohkaisun saaminen on hyvä, vaikka ystävät eivät olisikaan aivan täysin rehellisiä. Silloin pieni epärehellisyys on hyväksi, sillä tarkoituksena on ehkäistä pahaa mieltä ja psykologista vahinkoa sellaisessa tilanteessa, joka on jo valmiiksi todella ikävä.
Sen sijaan parempina hetkinä meidän on tärkeää voida luottaa siihen, että ystävämme puhuvat meille kannustavasti, mutta silti rehellisesti. Jos tähän ei voi luottaa, niin asiasta kannattaa keskustella. Vain rehellinen informaatio auttaa meitä kehittymään.
Tärkein pointti on kuitenkin tämä: Voit lähtökohtaisesti yleensä luottaa siihen, että ystävät ja muut ihmiset puhuvat totta. Voit uskoa siihen, mitä he sanovat. Voit pitää heidän arvioitaan ainakin jossain määrin luotettavina. Erityisen tärkeää tämä on silloin, kun heidän sanomansa asiat ovat kannaltasi myönteisempiä kuin omat ajatuksesi!
Rakkaudella,
Jevgeni
Seuraava sisältö:
Toisinaan sosiaalisissa tilanteissa järkemme ja tunteemme kiskovat meitä eri suuntiin. Tuloksena saattaa olla ahdistava jäätyminen ja toimintakyvyn menettäminen. Kuinka näissä tilanteissa kannattaa ajatella?