Torjutuksi tuleminen
Luennon sisältö
Seuraavassakin sisällössä jatkamme torjutuksi tulemisen tunteen käsittelyä ja käymme läpi ajatusmalleja, joiden avulla sen kohtaamisesta voi tehdä vähemmän kivuliasta.
Torjutuksi tulemisen tunteen käsittely: Omanarvontunteemme
Hei! Jatketaan edelleen puhumista torjutuksi tulemisen tunteesta. Koska kyseessä on tunne, johon törmäämme yhä uudestaan läpi elämämme ja josta emme voi koskaan päästä täysin eroon, puhutaan tänään siitä, kuinka voimme käsitellä tätä tunnetta niin, etteivät sen seuraamukset olisi kannaltamme liian ikäviä.
Torjutuksi tulemiseen liittyvien tunteiden käsittely on tärkeä taito, sillä torjutuksi tulemisen kokemus voi vaikuttaa meihin pitkiäkin aikoja. Kun tulemme torjutuiksi, tulee siinä samalla kyseenalaistetuksi oma ”arvomme” ihmisinä. Se, että joku torjuu meidät toimii tavallaan osoituksena siitä, että emme kelpaa. Silloin saatamme ajatella, ettemme kelpaa, sillä emme ehkä ole arvokkaita, oikeanlaisia tai riittäviä.
Osa meistä tuntuu ymmärtävän luonnostaan, ettei kukaan muu ihminen (kuin me itse) voi määrittää meidän arvoamme tai ottaa sitä meiltä pois. Näin ajattelevat ihmiset tuntuvat kestävän torjutuksi tulemista lähtökohtaisestikin hyvin, vaikka itse torjunta pahalta tuntuisikin.
Osa meistä saattaa kuitenkin jäädä miettimään torjutuksi tulemistaan pitkäksikin aikaa. Torjutuksi tulemiseen liittyvät tunteet ja ajatukset eivät katoakkaan, vaikka itse torjuminen olisikin tapahtunut jo pitkiä aikoja sitten.
Yleinen syy tähän on se, ettei torjutuksi tulemista ole aina helppoa tarkastella vain yksittäisenä ja ikävänä, mutta pohjimmiltaan merkityksettömänä tapahtumana. Päinvastoin, torjutuksi tuleminen toimii monelle meistä vahvana ja konkreettisena viestinä siitä, että tulimme torjutuiksi jostain tietystä, todellisesta ja vakavasta syystä. Ja syyt, jotka mieleemme tulevat, eivät ole sieltä mukavimmasta päästä:
- ”Tulin torjutuksi ihastukseni taholta, koska en ilmeisesti kelpaa hänelle kumppaniksi.”
- ”En saanut hakemaani työpaikkaa, sillä en ole heidän mielestään tarpeeksi osaava.”
- ”Tuttavani ei edes tervehtinyt minua kulkiessaan ohi, sillä pitää minua varmaankin ihan turhana ja rasittavana tyyppinä.”
- ”Nettitreffikumppanini perui treffit viime hetkenä. Hän varmaan tajusi, että olen oikeasti ihan tylsä ja epäkiinnostava.”
- ”Tämä on kolmas kerta putkeen, kun tulen torjutuksi. Ei kai tämä voi muuta tarkoittaa kuin sitä, että minussa on oikeasti jotain vikaa.”
On tyypillistä, että torjutuksi tulemiselle löytyy perusteita, joissa toistuvat riittämättömyyden, huonouden ja vääränkaltaisuuden teemat. Nämä taas ovat yhtiä synkimmistä tunteista, joita voimme ihmisinä kokea!
Vielä hirveämpää tämä on, jos torjutuksi tulemista tapahtuu toistuvasti (kuten joillekin ihmisille ikävä kyllä tapahtuu). On tarpeeksi raskasta joutua harvakseltaan pohtimaan omaa riittämättömyyttään, mutta kun sitä joutuu tekemään kerta toisensa jälkeen aina uudestaan ja uudestaan, on kyseessä aidosti vakava ja usein haitallinenkin kokemus.
Pahimmillaan torjutuksi tuleminen voi rikkoa itsevarmuuttamme. On vaikeaa tuntea itsensä itsevarmaksi, jos saa toistuvia, konkreettisia todisteita siitä, ettei kelpaa. On hankalaa uskotella itselleen olevansa ihan hyvä ja arvostettu tyyppi, jos omat kokemukset kertovat ihan muuta.
Tästä syystä on tärkeää, että pidämme mielessämme muutaman asian, joilla voi edes hieman lohduttautua torjutuksi tulemisen jälkeen. Seuraavaksi haluan esitellä yhden näistä asioista.
Kukaan muu kuin sinä ei määritä arvoasi
Raskaimpia torjutuksi tulemisen kokemuksia ovat usein ne, jotka tulevat ihmisiltä, joiden mielipiteet ovat meille tärkeitä. Esimerkiksi ihastuksemme, kumppanimme, hyvän ystävämme tai vaikkapa esimiehemme taholta tuleva torjunta voi sattua erityisen paljon, sillä otamme heidän sanomisensa hyvin tosissaan.
Kun kuulemme, ettemme kelpaa tai ole tarpeeksi hyviä, voi se vaikuttaa meihin vahvastikin. Jos ihminen, jonka mielipiteitä arvostamme, on sitä mieltä, ettemme ole riittävän hyviä, otamme tämän vakavasti. Ehken oikeasti ole riittävän hyvä. Ehkä minussa on oikeasti jotain vikaa.
On kuitenkin tärkeää muistaa, ettei yksikään toinen ihminen meidän itsemme lisäksi, olkoon sitten kuinka tärkeä ja uskottava henkilö tahansa, voi ottaa meiltä pois meidän arvoamme. Me olemme hyviä ja arvokkaita riippumatta siitä, mitä joku muu ajattelee. Jokaisella meistä on se arvo, jonka ansaitsemme jo sen vuoksi, että olemme itsemme tiedostavia, tuntevia ja ajattelevia ihmisolentoja. Kukaan muu ei tätä ihmisarvoamme voi ottaa pois.
Eikä kukaan sitä varsinaisesti otakaan pois. Sen sijaan helposti käy niin, että luovumme tästä arvokkuuden tunteesta itse, sitä edes tajuamattamme. Kun tarpeeksi vahvasti ja tarpeeksi monta kertaa kuulemme, ettemme ole arvokkaita, oikeanlaisia tai riittäviä, saatamme alkaa itsekin uskomaan siihen. Vaikka meidän todelliselle arvollemme ei sinänsä ole tapahtunut mitään eikä se ole kadonnut, menetämme itse uskomme siihen, että meillä olisi minkäänlaista arvoa.
Pahimmillaan syntyy jopa negatiivinen kierre, jossa omanarvontunteensa menettänyt ihminen alkaa ikään kuin toteuttamaan uutta totuuttaan, eli uskoaan siihen, että on huono ja arvoton. Tällaista näkee paljon esimerkiksi nuorisotyössä, mutta myös muunlaisessa mielenterveystyössä.
Koska ihmisen omanarvontunne on hajonnut tai hajotettu, hän alkaa käyttäytymään tavalla, joka toimii ikään kuin todisteena arvottomuudesta. Ihminen saattaa alkaa esimerkiksi häiriökäyttäytymään erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa, jolloin hän saa muilta kielteistä palautetta, jonka tulkitsee jälleen lisätodisteena omasta huonoudesta ja arvottomuudesta. Hän saattaa omalla hienovaraisella toiminnallaan kääntää muut itseään vastaan ja kun lopulta tässä onnistuu, on se jälleen yksi kielteinen todiste kaikkien edellisten jatkoksi.
Samaa mekaniikkaa me aikuiset toteutamme esimerkiksi parisuhteissa. Jos ja kun meille tulee jostain syystä epäarvostettu ja rakkaudeton olo, saatamme alkaa haastamaan kumppaniamme, saadaksemme hänestä irti sen, mitä hän meistä todella ajattelee. Jos olemme kuitenkin jo ennakkoon syystä tai toisesta vakuuttuneita, ettei meistä enää välitetä ja ettei meitä rakasteta, saatamme tehdä tätä haastamista esimerkiksi kumppaniamme ärsyttävään tai loukkaavaan sävyyn, jolloin saamme kuin saammekin kaivettua hänestä esiin kielteisen reaktion. Tämän kielteisen reaktion sitten tulkitsemme todisteeksi juuri siitä, mitä pelkäsimmekin: olemme arvottomia, eikä meitä rakasteta.
Tällaiset itseään toteuttavat, kielteiset kierteet ovat yleisyydestään huolimatta onneksi poikkeus sääntöön. Yleensä torjutuksi tuleminen lähinnä saa meidät epäilemään omaa arvoamme ilman, että se johtaa kuvatun kaltaiseen kierteeseen.
Haluan korostaa vielä kerran, että kukaan ei voi viedä arvoamme, ellemme itse anna sitä pois. Olemme arvokkaita, hyviä ja rakastettavia ihmisiä riippumatta siitä, mitä muut sanovat tai tekevät meille. Tiedän kyllä kokemuksesta, että tähän voi olla hetkittäin vaikeaa uskoa, varsinkin silloin, jos on jo kokenut elämässään paljon arvottomuuden tunnetta lietsovia kokemuksia. Joka tapauksessa sanon, että olet hyvä ja arvokas.
Vaikka omanarvontunteestaan voi olla välillä hyvin vaikeaa pitää kiinni, sen olemassaolo on kuitenkin hyvä tiedostaa. Sen tiedostaminen, että olemme joka tapauksessa hyviä ja arvokkaita, suojaa meitä edes pienissä määrin niiltä tunteilta, joita saatamme torjutuksi tulemisen jälkeen kohdata.
Sinä olet hyvä ja arvokas.
Rakkaudella,
Jevgeni
Seuraava sisältö:
4. Torjutuksi tulemisen tunteen käsittely: Tilannekohtaisuus
Torjutuksi tulemisen tunteen käsittely: Tilannekohtaisuus
Seuraavassakin sisällössä jatkamme torjutuksi tulemisen tunteen käsittelyä ja käymme läpi ajatusmalleja, joiden avulla sen kohtaamisesta voi tehdä vähemmän kivuliasta.