Ulkonäköhuolet

Luennon sisältö

Seuraavaksi alamme käsittelemään jälleen yhtä tärkeää sosiaalisen itsevarmuuden rakennuspalikkaa. Se on suhtautumisemme ulkonäköömme ja olemukseemme. Koska olemme sosiaalisissa tilanteissa muiden katseiden kohteena, voivat ulkonäköömme liittyvät ajatukset vaikuttaa itsevarmuuteemme myönteisesti tai kielteisesti.

Pohdintaa

Ulkonäköhuolet

Hei ja tervetuloa seuraavaan osioon! Tämän ja seuraavien sisältöjen aikana tulemme käsittelemään jälleen yhtä keskeistä sosiaalisen epävarmuuden osa-aluetta. Tulemme puhumaan ulkonäköpaineista ja siitä, kuinka ne voivat osaltaan pitää yllä sosiaalista epävarmuuttamme.

Jos et koe minkäänlaisia ulkonäköpaineita, voit ohittaa tämän osion. Jos ulkonäköpaineet ovat kuitenkin sinullekin tuttu asia, kannattaa tämä käydä läpi ajatuksen kanssa. Tsemppiä ja mukavia lukuhetkiä!

”Ulkonäköpaineet” ovat kielteisen kehonkuvan ja eri tyyppisen ulkonäkötyytymättömyyden aikaansaama ilmiö, jossa koemme olomme sosiaalisesti vaikeaksi jo pelkästään sen takia, miltä näytämme.

Heti kättelyssä on hyvä tehdä selväksi, ettei ulkonäköpaineilla ole automaattisesti mitään tekemistä sen kanssa, miltä henkilö oikeasti näyttää. Länsimaisen kulttuurinormiston mukaisesti hyvännäköisetkin ihmiset voivat tuntea ulkonäköpaineita siinä, missä ”vähemmänkin hyvännäköiset”.

Se, että sattuu olemaan klassisella tavalla kaunis, hoikka ja fyysisesti hyvässä kunnossa ei automaattisesti suojaa ulkonäköpaineilta, vaan jossain tilanteissa sen tiedetään jopa lisäävän niitä. Ulkonäköpaineissa on siis ennen kaikkea kyse siitä, ettei ihminen itse koe olevansa tarpeeksi ”oikeanlainen” tai ”hyvännäköinen”. On hyvin tavallista, että muiden mielestä todella hyvännäköinen ihminen ei itse pidä itseään hyvännäköisenä.

Heti kättelyssä on aiheellista myös todeta, että kyllä ulkonäöllä on silti merkitystä sekä itsevarmuudellemme, että elämässä pärjäämiselle. Tutkimuksissa on todettu, kuinka esimerkiksi pitkät ihmiset saavat keskimäärin helpommin töitä, ansaitsevat keskimäärin enemmän palkkaa ja löytävät itselleen helpommin kumppanin. Eräässä tutkimuksessa taas havaittiin, kuinka hyvännäköiset ihmiset saavat esimerkiksi helpommin apua kaupungilla neuvoja kysyessään, pääsevät helpommin matkustamaan ilman lippua bussissa ja saavat nauttia muistakin pienistä eduista.

On myös havaittu, että esimerkiksi hyväkuntoisia ihmisiä pidetään säännönmukaisesti älykkäämpinä kuin ylipainoisia ihmisiä, vaikka todellisuudessa kunnolla ja älyllä ei ole keskenään varsinaisesti mitään tekemistä. Ulkonäkö siis vaikuttaa siihen, kuinka muut ihmiset kokevat meidät.

Tällainen on tietysti todella epämiellyttävää kuultavaa, jos ei ole itse sattunut syntymään ”hyvännäköiseksi”. Lohduttavana tietona voi tässä toimia se, että nuo mainitut hyvännäköisten ihmisten edut ovat todellisuudessa kuitenkin verrattain pieniä. Ne ovat todellisia, kyllä, mutta niiden konkreettinen vaikutus arkeemme on pieni. Sen puolesta puhuu sekin, että ulkonäköpaineita on yhtä lailla myös hyvin kauniilla ihmisillä. Hyvännäköisyys ei siis itsessään poista paineita ja tyytymättömyyttä, vaikka voi toki vähentää niitä.

Todellisuudessa kyse on kuitenkin ennen kaikkea siitä, kuinka itse näemme itsemme. Hyväksymmekö itsemme, pidämmekö itsestämme, arvostammeko kehoamme, osaammeko olla antamatta liiallisesti painoarvoa yksittäisille ulkonäkömme puutteille?

Tämä kaikki on toki osalle meistä helpompaa ja osalle vaikeampaa. Esimerkiksi ihan kivannäköisen ihmisen on varmasti helpompaa hyväksyä ulkonäkönsä kuin jonkun, jonka ulkonäkö ei yhtä hyvin vastaa kulttuurimme ulkonäköstandardeja. Tässä eivät kortit mene valitettavasti tasan. Se on vääryys, mutta se on myös asia, johon emme voi kovin helposti vaikuttaa.

Onni onnettomuudessa on se, että ihan kaikennäköiset ihmiset voivat melko helpostikin vaikuttaa ulkonäköönsä ja olemukseensa mitä positiivisemmalla tavalla. Pienilläkin muutoksilla saa vahvistettua olemustaan ja vähennettyä ”puutteittensa”. Tätä aihetta tulemme käsittelemään seuraavissa sisällöissä.

Tutustutaan ensin kuitenkin siihen, mistä ulkonäköpaineissa on oikein kysymys. Miksi me häpeämme ja arastelemme ulkonäköämme? Miksi koemme paineita olemuksemme vuoksi?

Mistä ulkonäköpaineet ovat peräisin?

Ulkonäköpaineet ovat tavallaan hyvin ymmärrettävä ilmiö. Ulkomuotomme on ensimmäinen asia, jonka muut ihmiset meistä näkevät. Ulkonäkömme voi vaikuttaa monin eri tavoin siihen, kuinka meidät koetaan ja mitä meistä ajatellaan. Ulkonäkö voi helpottaa tai vaikeuttaa hyväksytyksi tulemista. Syvästi sosiaalisina laumaeläiminä tämä on meille valtavan suuri asia.

Ulkonäköpaineissa on yksinkertaistaen sanottuna kyse siitä, onnistummeko täyttämään kulttuurimme ja biologiamme sanelemat ”ulkonäköstandardit”. Asetummeko siihen muottiin, jota yleisesti ottaen pidetään ”hyvänä” ja ”oikeanlaisena”?

On kaksi muottia, joihin sopimista saatamme haluta: biologinen ja kulttuurillinen.

Kulttuurillinen muotti on niin kutsuttu sosiaalinen rakennelma, eli joukko yhdessä sovittuja ajatusmalleja siitä, mikä on toivottua ja arvostettua ja mikä ei. Länsimaissa esimerkiksi arvostetaan nuoruutta, hoikkuutta, tervettä ihoa, klassista kauneutta ja hyvää fyysistä kuntoa.

Eri kulttuureissa eri ominaisuuksien arvostus on kuitenkin eri tavoin painottunutta. Joissain kulttuureissa jopa arvostetaan sellaisia ominaisuuksia, joita muualla pidettäisiin hyvinkin erikoisina. Esimerkkinä voisi tässä toimia vaikkapa joidenkin afrikkalaisten heimojen suosima huulilevy. Kuvittele, että lienee mahdollista tuntea ulkonäköpaineita siitäkin, ettei oma huulilevy ole tarpeeksi suuri.

Kulttuurilliset preferenssit myös muuttuvat aikojen myötä. Esimerkiksi lihavuutta on aikoinaan arvostettu, sillä sitä pidettiin hyvän toimeentulon ja hyvinvoinnin merkkinä. Nykyään taas hoikkuus ja hyväkuntoisuus on yhdistetty yhä vahvemmin korkeaan sosioekonomiseen asemaan ja korkeaan koulutustasoon.

Tämä pieni sukellus kulttuurihistorian oppitunnin puolelle on tässä siksi, että haluan tehdä hyvin selväksi yhden asian. Kulttuurilliset ulkonäköstandardit ovat puhtaasti sosiaalinen rakennelma. Se, että emme onnistu aina täyttämään näitä standardeja, ei johdu siitä, että meissä olisi yhtään mitään vikana. Standardit eivät vain ole aina ihan sieltä hyväksyvämmästä ja sallivammasta päästä.

Toinen muotti, johon meitä sovitellaan, on biologinen muotti. Se tarkoittaa sitä, mitä me ihmiset pidämme hyvännäköisenä ja viehättävänä ”luonnostamme”, kulttuurillisista vaikutuksista huolimatta. Tämä biologinen muotti on melko samankaltainen ympäri maailman. Ja kyllä, sekin on monille meistä juuri niin vaikeasti saavutettava, että sekin voi aiheuttaa ulkonäköpaineita.

Biologinen muotti liittyy arvoomme suvun jatkamisessa. Kuinka ”laadukkaita” yksilöitä olemme geneettisesti? Millaiset edellytykset jälkikasvullamme on selviytyä? Kuka saa parhaimmat pisteet evoluutiokilvassa?

Vaikka näillä asioilla ei ole varsinaisesti mitään painoarvoa keskimääräisen nykyihmisen arjessa, vaikuttavat nämä kuitenkin siihen, mitä moni meistä pitää hyvännäköisenä ja mihin usein koemme painetta sopeutua.

Kasvojen symmetrisyys, nuoruus, hyvinvoipaisuus, fyysinen voima ja kyvykkyys, erilaiset turvaa tuottavat ominaisuudet… käytännössä kaikki se, mikä tekee meistä sosiaalisesti ja geneettisesti vahvoja yksilöitä. Nämä vaikuttavat ”sosiaaliseen statukseemme” ja sitä kautta myös itsevarmuuteen.

Mitä paremmin kykenemme täyttämään sekä kulttuurilliset, että biologiset ulkonäköstandardit, sitä helpompaa omaan ulkonäköönsä on olla tyytyväinen. Mitä heikommin nämä standardit täytämme ja mitä tietoisempia siitä olemme, sitä enemmän altistumme ulkonäköpaineiden tuntemiselle.

Psykologiassa tätä kutsutaan todellisen minän ja ideaaliminän ristiriidaksi. Mitä suurempi ero todellisella minällä ja ideaaliminällä keskenään on, sitä todennäköisemmin altistun huonouden ja riittämättömyyden tunteille, sillä tiedän, etten ole sellainen, kuin koen tarvetta olla.

Valikoiva havainnointi

Useimpien ihmisten ulkonäkö on sellainen, että siitä löytyy kulttuurillisten ja biologisten ulkonäköstandardien kannalta sekä ”hyviä”, että ”huonoja” puolia.

Minä olen esimerkiksi pitkä, mutta en toisaalta kovin lihaksikas. Minulla on ihan kivat kasvot, mutta toisaalta pääni muoto on hieman venähtänyt, minkä vuoksi en aivan yllä hyvännäköiseksi asti. Toisinaan pidän itseäni ihan kivannäköisenä, toisinaan taas olen tyytymätön ulkonäkööni.

Joku saattaa olla hyvin komea, mutta kaljuuntunut. Jollakulla saattaa olla ylipainoa, mutta kauniit kasvot. Jollakulla voi olla nakkisormet, mutta kauniit kämmenet. Ja niin edelleen ja niin edespäin. Olemme loputon ominaisuuksien sekamelska ja jokaisessa meissä on sekä vahvuuksia, että puutteita.

On toki olemassa myös ihmisiä, joiden ulkonäössä on erityisen paljon vahvuuksia ja erityisen vähän puutteita. Ja toisinpäin. Mutta tällaisia ulkonäöllisesti jompaankumpaan ääripäähän painottuneita ihmisiä on suhteellisen vähän. Lähes jokainen meistä on jotain tältä väliltä.

Eräs tärkeä ulkonäköpaineiden aiheuttaja onkin se, että sovellamme ulkonäköömme usein hyvin valikoivaa havainnointia. Emme tarkestele itseämme kovinkaan reilusti! Saatamme pitää hyvännäköisiä ominaisuuksiamme niin itsestäänselvinä, ettemme tajua antaa niille arvoa. Huonoihin ominaisuuksiimme taas keskitymme liiankin kanssa ja korostamme niiden kielteistä merkitystä.

Suomeksi sanottuna siis huomaamme itsestämme lähinnä kielteisiä, mutta emme myönteisiä puolia. Teema on sama kuin sosiaalisissa peloissakin: tarkastelemme itseämme uhkakuvien, emme mahdollisuuksien kautta. Tämä on luonnollista ja ymmärrettävää, mutta altistaa ulkonäköpaineille.

Alla on muutama yleinen esimerkki mahdollisista ulkonäköpaineita aiheuttavista ominaisuuksista:

Pituus: liian pitkä tai liian lyhyt
Lihaksikkuus: liikaa tai liian vähän lihaksia
Paino: ylipaino tai alipaino
Hiukset: liian vähän hiuksia, liian ohuet hiukset, liian kiharat/suorat hiukset…
Kasvojen piirteet, kuten nenän, huulten tai korvien koko ja muoto…
Ihon laatu: tekstuuri, rasvaisuus, alttius iho-ongelmille…
Silmät ja erityisesti silmien ongelmat kuten näkyvä hajataitto ja vastaava
Kehon muoto: hoikka, leveä, vyötärö löytyy tai ei löydy, pyllyä löytyy tai ei löydy…
Sukuelinten koko tai muoto (molemmilla sukupuolilla, mutta korostuneempaa miehillä)
Rintojen koko tai muoto (pääasiassa naisilla)
Oikeastaan mikä tahansa erillinen ruumiinosa, josta ei syystä tai toisesta pidetä
Vaatetus
Ryhti sekä kävely- ja liikkumistyyli

Paineita voi siis tuntea valtavasta määrästä eri asioita. Ja oudompiakin esimerkkejä on tullut vastaan. Kun noin monesta erilaisesta asiasta voi olla tyytymätön, on ymmärrettävää, että lähes jokainen löytää itsestään ainakin jotain tyytymättömyyden aihetta.

Mitä ulkonäköpaineille voi tehdä?

Kuinka ulkonäköpaineita vastaan voi taistelle?

Hyvä uutinen on se, että hyvin monella tavalla. Huono uutinen taas on se, että jokainen näistä tavoista tuntuu auttavan vain hieman, eikä ratkaisevan ongelmaa yleisellä tasolla.

Aidosti ja syvästi sinut ulkonäkönsä kanssa oleminen tuntuu olevan aidosti harvinaista. Siksi tämänkin aiheen kohdalla uskon siihen, että meidän kannattaa tavoitella pikemminkin pieniä hyötyjä ja opetella tulemaan edes hieman paremmin toimeen ulkonäkömme kanssa, kuin tavoitella jonkinlaista täydellistä vapautumista kaikista ulkonäköpaineista.

Ulkonäköpaineitaan voi hoitaa mm.

Erilaisilla hyväksymisharjoituksilla, joissa opetellaan hyväksymään niitä piirteitä ulkonäöstään, joista ei aivan pidetä. Mitä paremmin piirteitään oppii hyväksymään, sitä harvemmin niitä ajattelee kielteisessä valossa.

Tunnistamalla ulkonäköpaineita ylläpitäviä tulkintaharhoja, kuten juuri esimerkiksi valikoivaa havainnointia, jossa annamme suhteettoman paljon painoarvoa juuri kielteisille ja liian vähän painoarvoa myönteisille piirteille.

Tunnistamalla sosiaalisia tulkintaharhoja, kuten sitä, että uskomme muiden ihmisten kiinnittävän erityisen paljon huomiota ulkonäköömme ja ajattelevan sitä kielteisesti, vaikka se ei objektiivisesti katsoen pitäisikään paikkaansa

Hiomalla olemustaan joko suoraan ulkonäköön tai yleiseen olemukseen vaikuttamalla. Esimerkiksi pukeutumiseen panostaminen, karismataitojen opettelu tai esimerkiksi niinkin pieni asia kuin ryhtinsä korjaaminen voi tuottaa näkyviä tuloksia.

Usein helpoin tapa – vaikka ikävältä tuntuukin – on kuitenkin ihan aidosti se, että hioo itsensä sellaiseen kuntoon, että ainakin suurin piirtein täyttää kulttuurilliset ja biologiset ulkonäköstandardit. On paljon helpompaa tulla toimeen ulkonäkönsä kanssa silloin, kun on linjassa näiden standardien kanssa, kuin silloin, kun ei aivan yllä niihin.

Tämän kirjoittaminen tuntuu hieman ikävältä ja tämä tuntuu aiheelta, josta ei oikein saisi ääneen puhua. Elämmehän kulttuurissa, jossa ainakin näennäisesti jokainen saa näyttää juuri siltä, miltä haluaakin. Tämä vapaus oman ulkonäön suhteen on kuitenkin haastavaa, jos poikkeaa tarpeeksi paljon mainituista standardeista.

Siksi ”joukkoon sulautuminen” on usein eniten itseään säästävä ja helpoin tapa tulla toimeen ulkonäkönsä kanssa. Tämä tuntuu tavallaan ”tappion myöntämiseltä”, mutta joissain asioissa on aidosti helpompi mennä virran mukana, kuin pyristellä sitä vastaan.

Jokainen kuitenkin päättää omalla tahollaan, mitä asiasta ajattelee ja mitä tekee. Seuraavissa sisällöissä tulemme tarkastelemaan tätä aihetta eri kulmista. Tutustu sisältöihin, kuulostele, miltä ne itsestäsi tuntuvat ja valitse niistä ne keinot, jotka tuntuvat juuri omimmilta.

Kiitos lukemisesta ja paljon tsemppiä sinulle!

Rakkaudella,

Jevgeni

Seuraava sisältö:

2. Harjoitus: Ulkonäköhuolien tunnistaminen

Harjoitus: Ulkonäköhuolien tunnistaminen

Seuraavaksi teemme pienen harjoituksen, jonka avulla voimme kartoittaa ulkonäköön liittyviä epävarmuustekijöitä, jotka saattavat vaikuttaa meidän itsevarmuuteemme.