Häpeän kohtaaminen
Luennon sisältö
Häpeä on tunne, jolla on merkittävä vaikutus elämäämme. Vaikutus voi olla tilanteesta riippuen niin myönteinen kuin kielteinenkin. Häpeän kokeminen on kuitenkin lähtökohtaisen epämiellyttävää. Miksi olemme niin alttiita häpeälle ja mitä asialle voisi tehdä?
Pohdintaa
- Kuinka altis olet kokemaan häpeää? Koetko olevasi sille keskimääräistä alttiimpi vai vähemmän altis?
- Mitä asioita häpeät itsessäsi tai käytöksessäsi? Miksi juuri niitä? Onko siinä järkeä?
- Häpeävätkö muut ihmiset samoja asioita kuin sinä? Mistä erot mielestäsi johtuvat?
Häpeä on ahdistava, mutta tärkeä tunne
Häpeä sekä sen pelko ovat keskeisiä sosiaalista ahdistuneisuutta ylläpitäviä tekijöitä. Kun häpeämme itseämme ja toimintaamme, on sosiaalisiin tilanteisiin hakeutuminen ja niissä toimiminen hankalampaa.
Kun pelkäämme epäonnistuvamme ja joutuvamme sen seurauksena kokemaan häpeää, alamme varomaan tekemisiämme. Kun riskejä ei ota, ei joudu myöskään kokemaan häpeää. Alamme rajoittamaan itseämme, jotta välttäisimme häpeän.
Häpeä on universaali tunne. Se esiintyy kaikissa ihmiskulttuureissa ja omaa niissä keskeisen aseman. Tämä kielii siitä, että kyseessä on biologiastamme kumpuava, evolutiivisesti tärkeä tunne. Alempana tutustumme tarkemmin myös siihen, mihin häpeää tarvitaan.
Jokainen meistä törmää häpeään läpi elämämme. Yhä uudestaan ja uudestaan! Häpeä on aidosti epämiellyttävä tunne. On täysin ymmärrettävää, että pyrimme välttämään sitä kaikin voimin. Häpeä ei ole helppo seuralainen!
Häpeä ei myöskään ole tunne, josta on mahdollista täysin päästä eroon. Kuten myöhemmin selviää, on se hyvin keskeinen osa ihmisenä olemisen kokemusta. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että sen määrää voi vähentää rutkasti. Voimme oppia häpeämään oikeasti häpeämisen arvoisia asioita ja välttää turhien asioiden häpeämisen.
Hyödyllinen häpeä
Keskimääräinen ihminen on hyvin altis kokemaan häpeää. Tämän ajatellaan olevan evoluution tulosta, sillä häpeällä on ollut erittäin tärkeä rooli ihmisen kehityksessä.
Kuten jo tiedämme, ihminen on laumaeläin. Jotta laumaeläin voisi olla toimissaan tehokas, on sen osattava tulla toimeen laumansa sisällä. Keskenään jatkuvasti tappeleva ja epäjärjestelmällinen lauma ei kykene esimerkiksi hankkimaan tehokkaasti ravintoa tai puolustamaan reviiriään. Epäjärjestus koituu lopulta lauman jokaisen yksittäisen jäsenen kohtaloksi.
Tästä syystä laumaeläimille kehittyy yleensä monimutkainen käyttäytymisen kulttuuri sekä sosiaalinen hierarkia. Lauma järjestäytyy. Se ei ole enää vain kourallinen ristiriitaisesti toimivia yksilöitä, vaan tehokas, järjestelmälliseen toimintaan kykenevä joukko!
Järjestyksen ylläpitämiseksi tarvitaan sääntöjä. Joukon jäsenet eivät voi toimia miten tahtovat, vaan heidän on noudatettava tiettyä säännöstöä. Raamatun kymmenen käskyä ovat yksinkertainen, mutta tehokas esimerkki tällaisesta säännöstöstä. Joukon kannalta on järkevää, että emme varastele toisiltamme, himoitse toistemme kumppaneita emmekä tapa toisiamme.
Sääntöjen noudattamisen tueksi ihmiselle on kehittynyt häpeän tunne. Kun toimimme vastoin lauman, joukon, yhteisön tai yhteiskunnan sääntöjä, koemme herkästi epämääräistä mutta intensiivistä pahaa oloa. Koemme häpeää!
Häpeän kokemus on yleensä niin ahdistava, että emme halua kokea sitä uudemman kerran. Siksi emme enää toistamiseen tee samaa virhettä. Opimme kokemuksesta ja parannamme käytöstämme. Me siis hyödymme häpeästä, sillä se ohjaa toimintaamme sosiaalisesti hyväksyttyyn suuntaan.
Kuinka hyödyllinen häpeä muuttuu haitalliseksi
Seuraavaksi törmäämme kuitenkin haasteisiin:
Ensinnäkin kaikki yhteisöissämme vallitsevat säännöt eivät ole erityisen selkeitä. Yhteiskunnassamme on niin kirjoitettuja sääntöjä (lakeja), että kirjoittamattomia sääntöjä (tapoja ja tottumuksia). Toisinaan nämä saattavat olla keskenään osittain ristiriidassa.
Lisäksi eri alakulttuureilla sekä yhteisöillä voi olla yhteisten sääntöjen/tapojen lisäksi omia erillisiä sääntöjään ja tapojaan. Se, mikä on hyväksyttyä yhdessä porukassa, ei välttämättä ole sitä jossakin toisessa!
Tämän lisäksi yhteisöjen eri jäsenillä saattaa olla keskenään aivan eri käsityksiä siitä, mikä on kirjoittamattomien sääntöjen mukaista ja mikä niiden vastaista toimintaa! Emme voi olla koskaan etukäteen varmoja, mitä mieltä kukin yksilö on jostakin säännöstä tai tavasta.
Tämä ajaa ihmisyksilöt vaikean paikan eteen. Ilman syvällistä asiaan perehtymistä on todella vaikeaa tietää tarkasti sitä, mikä on milloinkin toivottua tai epätoivottua, hyväksyttävää tai epähyväksyttävää, sallittavaa tai rangaistavaa.
Eikä vieläkään riitä! Asia on vielä tätäkin monimutkaisempi. Erilaisilla yhteisöillä ja yhteiskunnilla on varsin usein myös sellaisia sääntöjä, joita vain osa yhteisöstä kannattaa, kun taas osa suhtautuu niihin joko neutraalisti tai vastustaa niitä. Voi siis olla todella vaikeaa hahmottaa sitä, missä ja kenen kanssa jotakin sääntöä tulisi noudattaa ja missä tilanteissa taas se ei ole niin tärkeää.
Tässä vaiheessa päädymme keskeisen ongelman eteen. Emme pysty monissakaan tilanteissa olemaan täysin varmoja siitä, millainen käytös on hyväksyttävää ja toivottavaa. Emme myöskään halua joutua kokemaan häpeää. Tässä tapauksessa meidän kannattaa pelata varman päälle.
Turvallisuuden ja mielenrauhan näkökulmasta meidän kannattaa siis välttää sosiaalisten riskien ottamista. Meidän kannattaa toimia sen oletuksen pohjalta, että kaikenlainen riskinotto johtaa mahdollisesti sääntöjen rikkomiseen. Sääntöjen rikkominen taas johtaa seuraamuksiin kuten häpeään.
Tässä kohdassa hyödyllinen häpeä muuttuu siis haitalliseksi. Alamme yltiöpäisellä tavalla varovaisiksi. Käytännössä alamme rajoittamaan toimintaamme ja itseilmaisuamme. Pahimmillaan muutumme säikyiksi ja varautuneiksi: Parempi varoa kuin katua!
Alttiutemme häpeän kokemiseen on siis tarkoituksessaan vähän turhankin tehokas. Häpeämme sekä sitä, mitä kannattaakin hävetä, että sitä, minkä häpeämisessä ei sinänsä ole mitään järkeä.
Kultainen keskitie hyödyllisen ja haitallisen häpeän välillä on löydettävissä
Tässäkin asiassa eri ihmisten välillä on tietenkin eroja. Toiset ovat parempia kestämään häpeää kuin toiset. Eroja on kyvyssä ottaa riskejä sekä kyvyssä kestää sosiaalista painetta tai arvostelua.
Jonkinlainen kultainen keskitie on löydettävissä. On hyvä osata hävetä sellaista käytöstä, joka on oikeastikin ikävää ja haitallista. Toisaalta on hyvä osata olla häpeämättä sellaisia asioita, joissa ei tosiasiassa olekaan mitään hävettävää. Tämän keskitien löytäminen vaatii kuitenkin paljon harjoitusta.
Keskeistä on myös ymmärtää, että pelaamme peliä, jossa voittaminen on täysin mahdotonta. Käyttäydymme kuinka tahansa, on joku aina sitä mieltä, että käyttäydyimme väärin ja että meidän sietäisi hävetä. Tämä pätee niin silloin, kun käyttäydyimme oikeastikin väärin, mutta myös silloin, kun käytöksessämme ei objektiivisesti katsottuna ollut sen suurempaa ongelmaa useimpien muiden kuin arvostelijamme mielestä.
Tästä syystä on järkevää luopua siitä ajatuksesta, että voisimme elää elämäämme täysin vailla (näennäisten) virheiden tekemistä. Tulemme joka tapauksessa ajautumaan toisinaan napit vastakkain toisten ihmisten kanssa ja kokemaan sen johdosta häpeää. Toisinaan se on ansaittua, toisinaan ei, mutta sitä tulee silti tapahtumaan.
Siksi on tärkeää kehittää valmiuttaan häpeän kohtaamiseen ja sietämiseen. Se tuntuu ehkä ikävältä, mutta todellisia vaihtoehtoja ei taida olla.
Toinen vaihtoehto on sulkeutua turvaan neljän seinän sisälle ja olla koskaan tulematta ulos. Jos ei koskaan tee mitään eikä kohtaa muita ihmisiä, ei silloin joudu kokemaan myöskään häpeää. Tosin tuossakin tilanteessa alkaisimme varmaankin lopulta häpeämään sitä, että emme tee muuta kuin makaamme kotonamme.
Häpeää ei totisesti voi täysin päästä pakoon!
Rakkaudella,
Jevgeni
Seuraava sisältö:
Seuraavaksi käymme läpi muutamia keskeisiä ajatusmalleja, jotka tiedetään tehokkaiksi kielteisen häpeän vähentämisessä.