Tehokas tekniikka tunteiden ja ajatusten selkeyttämiseen

Luennon sisältö

Seuraavassa sisällössä esittelen tekniikan kotioloissa tapahtuvaa tunnetyöskentelyä ja ajatusten selkeyttämistä varten. Tekniikka on yksinkertaisuudestaan huolimatta yllättävänkin tehokas.

Pohdintaa

Reflektoiva tunnekirjoittaminen -tekniikka

Tällä kertaa esittelen tekniikan, jonka avulla omia tunneasioitaan voi käsitellä tehokkaasti myös kotioloissa. Olen käyttänyt tätä tekniikkaa lukemattomia kertoja omassa elämässäni ja saanut siitä paljon irti. Myös moni muu sitä kokeillut on sanonut samaa. Myös tutkimukset puoltavat tämän tehokkuutta.

Tekniikan käytön oppii nopeasti ja sitä voi soveltaa monenlaisten tunneasioiden käsittelyyn: huolten, pelkojen, toiveiden, pettymyksen, surun, ilon ja monen muun asian prosessointiin.

Kutsun itse tätä tekniikkaa nimellä ”reflektoiva tunnekirjoittaminen”. Sitä kuulee kutsuttavan myös syväluotaavaksi kirjoittamiseksi, tunnekirjoittamiseksi, itsetutkiskelevaksi kirjoittamiseksi ja muilla vastaavilla nimillä. Yleensä näillä kuitenkin tarkoitetaan samaa asiaa.

Tulen esittelemään oman versioni tekniikasta, mutta mikään ei estä sinua tuunaamasta siitä juuri itsellesi sopivaan muotoon.

Suosittelen tätä kirjoitustekniikkaa yleensäkin omien ajatusten selvittelyyn, mutta erityisesti haluan suositella sitä työkaluksesi tämän kurssin puitteissa. Se soveltuu kokemukseni mukaan hyvin omien pelkojen ja epävarmuuksien tunnistamiseen, sekä niiden taustojen tutkimiseen.

Käytän sitä itse esimerkiksi silloin, kun huomaan, että jonkin asian tekeminen tuntuu minusta epämääräisellä tavalla hankalalta ja vastenmieliseltä. Se voi olla esimerkiksi se, että minun tulisi soittaa jokin tärkeä puhelu, mutta huomaan, että välttelen sen tekemistä päivästä toiseen. Kirjoittamistekniikan avulla löydän yleensä nopeasti syyn siihen, miksi näin on. Usein asian taustalta löytyykin jokin pelko, jonka vuoksi ko. asian tekeminen tuntuu niin ikävältä.

Myös monien pelkojen taustasyyt löytyvät tällä tekniikalla usein tehokkaasti. Kun huomaan, että jokin asia pelottaa minua, mutta en ole oikein varma, että mikä siinä tarkalleen ottaen pelottaa, otan tämän tekniikan avukseni.

Oma versioni reflektoivasta tunnekirjoittamisesta menee näin:

Askel 1: Valitse aihe

Ensin valitaan aihe, joka tällä hetkellä vaivaa minua tai jota muuten vain haluaa tutkiskella. Aiheeksi sopii aivan mikä vain. Tekniikan tarkoitus ei ole kirjoittaa mitään ”hienoa” tai ”sujuvaa”, vaan ainoastaan auttaa sinua hahmottamaan omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Siksi ei ole väliä, mitä kirjoitat, tai millä tyylillä sen teet. Erilaiset tyylit voivat tuottaa erilaisia tuloksia.

Onkin tärkeää, ettet ole aiheen tai tyylin valinnassa turhan kriittinen. Ei tarvitse arvuutella sitä, ”onko tämä nyt tarpeeksi hyvä aihe”. Kyllä se on. Huonoja aiheita ei ole. Voit kirjoittaa jostain huolesta, voit kirjoittaa jostain lähimenneisyyden tai tulevaisuuden tapahtumasta, voit kirjoittaa jostain tunteesta, tai voit kirjoittaa jostain nuoruuden kokemuksesta. Voit kirjoittaa mukavista tai ikävistä asioista. Kaikki käy.

Askel 2: Ota itsellesi tilaa ja tarpeeksi aikaa

Kokemukseni mukaan tämä tekniikka toimii parhaiten silloin, kun olet rauhallisessa tilanteessa ja sinulla on kolmisenkymmentä minuuttia aikaa käytössäsi. Jos ympärillä pyörii ihmisiä, kannattaa mahdollisesti hakeutua rauhalliseen huoneeseen ja sulkea ovi, sillä omien tunteiden ja ajatusten reflektointi tuntuu yleensä helpommalta keskittyneessä ja rauhallisessa tilassa.

Itse tykkään myös toisinaan kuunnella samalla musiikkia. Musiikkityylinkin saatan valita fiiliksen mukaan. Jos aion käsitellä esimerkiksi aihetta, johon tuntuu liittyvän vaikkapa jokin kiukkuinen tunne, saatan laittaa taustamusiikiksi vaikkapa vihaista metallimättöä, sillä koen, että se tukee sen hetkistä fiilistä ja auttaa minua avautumaan. Vastaavasti jostain muusta tunteesta käsien kirjoittaessani saatan laittaa vaikkapa jotain kauniin rauhallista musiikkia. Tässäkään oikeita ja vääriä vaihtoehtoja ei ole ja sinulla on lupa kokeilla ihan mitä tahansa.

Askel 3: Avaa tietokoneelle tyhjä tekstitiedosto

Avaa seuraavaksi tietokoneelle esimerkiksi tyhjä muistio- tai Word-sivu. Tämä tekniikka toki toimii myös ihan perinteisen kynän ja paperin kanssa, mutta itse suosin tietokoneella kirjoittamista siksi, että se on nopeampaa. Nopeudesta taas on iloa silloin, kun saan esimerkiksi hyvän avautumisvaiheen päälle ja saan hakata näppäimistöä sormet sauhuten.

Askel 4: Ala kirjoittamaan

Seuraavaksi voit alkaa kirjoittamaan. Tässä muutamia olennaisia tärppejä onnistuneeseen, reflektoivaan kirjoittamiseen:

Ennen kaikkea, älä ole kriittinen sitä kohtaan, mitä kirjoitat. Kun alat kirjoittamaan, sinulla on lupa heittää paperille aivan kaikki tunteet ja ajatukset, joita mieleesi vain tulee. Ei ole mitään, mitä et saisi sanoa. Kukaan muu ei tule näkemään sitä, mitä kirjoitat ja voit poistaa kirjoittamasi aina session jälkeen.

Kritiikittömyys on tärkeää siksikin, ettemme estäisi itseämme kohtaamasta myös niitä asioita, joita emme ehkä aivan halua kohdata. Usein paperille läiskyy sellaisiakin asioita, joiden kohdalla sitä itse miettii, että herrajumala, ajattelenko minä tosiaan noin, eihän tuollaista saa edes ajatella tai sanoa!

Sitä aina toisinaan löytää itsestään niin kiellettyjä ja pimeitä ajatuksia, että ne haluaisi kieltää jopa itseltään. Kritiikittömyys kirjoittamisen aikana on kuitenkin tärkeää, sillä juuri tällaisia ajatuksia usein haluammekin tämän tekniikan avulla tunnistaa. Nämä ajatukset ja tunteet ovat usein oman terapeuttisen prosessin kannalta niitä tärkeimpiä.

Toinen tärkeä asia kirjoittamisen aikana on se, ettei jumitu liikaa tyylin ja muodon ajatteluun. Kun paperille vuodattaa tunteitaan ja ajatuksiaan, ei ole tärkeää, onko ne kirjoitettu kieliopillisesti oikein, onko niissä kappalejaot, ovatko isot kirjaimet ja välimerkit paikoillaan… Ei niin mitään väliä! Tekniikan tarkoitus on auttaa sinua käsittelemään tunteitasi ja ajatuksiasi, ei osallistua kirjoitustaidon kilpailuun.

(Ja jos huomaat, että tämä ”epätäydellisesti” tekeminen vaivaa, kannattaa ehkä kirjoittaa siitäkin… :). Ehkäpä ”sääntöjen” rikkominen on sinulle paha paikka? Entä kuinka tämä tarve ”tehdä oikein” vaikuttaa elämäsi sosiaalisiin tilanteisiin…?)

Itse saan kirjoittamisesta usein eniten irti silloin, kun kirjoitan nopeasti ja ”melkein ajattelematta”. En siis pysähdy joka lauseen välissä kuulostelemaan, että ”onko tämä nyt hyvä”, vaan hakkaan näppäimistöä niin kovasti kuin kykenen ja annan tulla, mitä tulee. Kaikki ajatukset ja tunteet ovat okei, tulkoot, mitä tulee.

Jatkan yleensä kirjoittamista niin pitkään, kunnes tuntuu, ettei uusia ajatuksia enää synny.

Askel 5: Lopeta harjoitus tai jatka sitä omaan tyyliisi

Kun tuntuu, ettei uusia ajatuksia ja tunteita enää paperille tule, harjoitus on ohi. Voit joko lopettaa sen heti ja joko tuhota kaiken kirjoittamasi tai sitten säilyttää sen myöhemmin lukemista varten. Voit halutessasi myöhemmin myös jatkaa nyt aloittamaasi tekstiä.

Voit myös lukea sen, mitä äsken kirjoitit. Pakko ei ole, sillä jo pelkkä asioiden paperille heittäminen tuntuu usein helpottavan ja selkiyttävän omaa ajattelua. Itse tykkään yleensä kuitenkin myös lukea sen, mitä paperille tuli. Koen tämän arvokkaaksi siksi, että tässä pääsen ikään kuin tutustumaan siihen, mitä päässäni oikeasti liikkuu.

Kun luen ”tuotostani” läpi, saatan toisinaan huomata kohtia ja aiheita, joihn liittyy tunne, että ”tässä olisi vielä jotain löydettävää”. Tällöin saatan merkitä aiheen itselleni ylös tulevia kirjoitussessioita varten. Toisaalta saatan heti ottaa tällaisesta asiasta koppia ja jatkaa siitä kirjoittamista vaikka heti.

Erityisen arvokkaina koen sen, kun tekstissäni tulee vastaan jokin tavalla tai toisella ”pysäyttävä” kohta. Katson jotain kirjoittamaani ja huomaan miettiväni esimerkiksi, että ”huhhuh Jevgeni, mitä hemmettiä sä oot tähän kirjoittanut, en kai mä oikeasti näin ajattele?!”. Ikään kuin yllätän itseni sillä, mitä olen kirjoittanut, sillä se tuntuu niin oudolta, hölmöltä, kielletyltä, synkältä tai vastaavalla tavalla ”erityislaatuiselta”. Olen huomannut, että juuri näille kohdilla kannattaa toisinaan suoda lisähuomiota, sillä niissä tuntuu olevan paljon ”löydettävää”.

Kaiken kaikkiaan sinä voit itse tuunata tätä kirjoitustekniikkaa mielesi mukaiseksi. Voit kirjoittaa miten ja mistä haluat, juuri niin pitkään kuin haluat ja juuri siihen tyyliin, kuin haluat. Voit jälkeenpäin tuhota tai säilyttää, läpikäydä tai olla läpikäymättä. Sinä päätät.

Ainoa oikeasti tärkeä pointti on se, että paperille uskaltaa kirjoittaa sen, mitä ajatuksista oikeasti tulee ja paljastuu, eikä suhtaudu siihen liian kriittisesti, vaan päinvastoin hyväksyvästi ja rakkaudella itseään kohtaan. Kaikki tunteesi ja ajatuksesi ovat lähtökohtaisesti arvokkaita.

Tekniikan oppimiseen ei yleensä mene kovinkaan pitkään. Kirjoittamalla ”avautuminen” voi aluksi kyllä tuntua oudolta ja vähän nololtakin, mutta vakuutan, että se on sen arvoista. Jos et ole tottunut kirjoittamaan, voi tämä siksikin aluksi tuntua hankalalta, mutta koska muodolla ja tekstin ”oikeellisuudella” ei ole niin mitään merkitystä, tämäkin yleensä helpottaa. Hakkaat vain näppäimistöä ja annat tulla, mitä tulee.

Suosittelen vahvasti, että otat tämän käyttöön!

Tässä pari yleistä aihe-ehdotusta, joilla voit aloittaa:

Jokin sosiaalinen tilanne, joka tuntui ahdistavalta(Apukysymyksiä: Millainen tilanne, millainen olo tuli, mitä tapahtui, millainen olo jäi, mistä luulet että ahdistus tuli, miten muulla tavoin tilanne olisi voinut mennä, mitä olisit voinut tehdä toisin, millä tavoin olisit toivonut tilanteen menevän, millä muulla tavoin tilannetta voisi tulkita, kuinka joku muu kokisi saman tilanteen ym.)
Jokin asia, joka ahdistaa tai mietityttää usein(Mikä asia, miksi luulet sen mietityttävän, millaisia ajatuksia ja tunteita siihen liittyy, mitä tapahtuisi jos et koskaan ajattelisi sitä, auttaako vai rasittaako tämän ajattelu, mitä tämän ajattelu kertoo sinusta, ajattelevatko muutkin ihmiset yhtä paljon samaa asiaa, miksi kyllä tai ei ym.)

Rakkaudella,

Jevgeni

Seuraava sisältö:

5. Myös nykyhetken ympäristö vaikuttaa meihin

Nykyhetken ympäristön vaikutus

Myös nykyhetken ympäristömme vaikuttaa aktiivisesti siihen, millaisiksi ajatus- ja käytösmallimme muovautuvat. Nykyinen ympäristömme voi joko vahvistaa sosiaalista toimintakykyämme tai heikentää sitä.