Tänään emme puhu siitä, kuinka menneisyys vaikuttaa meihin ja sosiaaliseen ahdistukseemme. Tänään puhumme nykyhetkestä, sillä sen vaikutus meihin ja ahdistuksemme määrään on ihan yhtä merkityksellinen. Jokaisen meidän elämästämme löytyy sekä asioita, jotka tukevat itsevarmuuttamme, että asioita, jotka murentavat sitä.

Katsotaan, mitä tämä voi käytännössä tarkoittaa. Seuraavia kohtia lukiessasi voit samalla pohtia, missä tilassa nämä asiat ovat tällä hetkellä omassa elämässäsi.

Hyvä esimerkki on ympäristö, jossa elämme. Se voi olla hyvin rohkaiseva ja tukeva tai se voi olla hyvin lannistava. Ympäristö tarkoittaa tässä tapauksessa sosiaalista ympäristöä ja kulttuuriympäristöä: ihmisiä, joiden kanssa vietämme aikaa ja kulttuuria, jossa elämme.

Kulttuuriympäristö

Esimerkiksi suomalainen kulttuuriympäristö on mielenterveytemme tukemisen kannalta suoraan sanoen hieman epäilyttävä. Täällä ei ole oikein soveliasta iloita omista onnistumisistaan, ei tykätä tai kehua itseään tai edes muita avoimesti, ei harrastaa sellaista amerikkalaistyylistä hehkutusmeininkiä tai esimerkiksi puhua avoimesti ongelmistaan. Haastavista asioista ollaan usein hiljaa ja häpeämiseen ja itsensä väheksymiseen tunnutaan usein jopa kannustavan. Kulissien pitäminen pystyssä ja kasvojensa säilyttäminen on kulttuurissamme tärkeää ja epäonnistumisia pyritään kaikin keinoin välttämään.

Omaa kulttuuriympäristöään vastaan on vaikeaa taistella, sillä se on kaikkialla ympärillämme. Tahdomme tai emme, olemme tässä mielessä kaikki enemmän tai vähemmän suomalaisia, jotka koittavat kukin parhaansa mukaan pärjätä ympäristössä, joka ei ainakaan tässä mielessä oikein tue meitä. Suomi on kyllä monilla muilla tavoin mielestäni maailman paras maa ja olen täällä hyvin onnellinen, mutta tässä nimenomaisessa asiassa meillä olisi kyllä paljon parannettavaa.

Kulttuurimme lannistavuutta vastaan olemme muutamien ystävieni kanssa käyneet siten, että olemme pyrkineet luomaan omaan ystäväpiiriimme hieman erilaisen kulttuurin. Meidän seurassa on täysin okei kehua itseään ja muita, hehkuttaa onnistumisiaan ja avautua epäonnistumisistaan, puhua tunteistaan ja toiveistaan ja tulla kohdatuksi ja kuulluksi. Itse olen kokenut saavani tällaisesta paljon hyötyä.

Kulttuuriympäristöä voi näin ollen olla sekä tämä yleinen, suomalainen kulttuuri, mutta myös pienempien ryhmien sisäinen ”porukkakulttuuri”. Ainakin tästä jälkimmäisestä saa helpommin hiottua mukavan ja juuri itselleen sopivan.

Sosiaalinen ympäristö

Toinen meihin vaikuttava ympäristö on sosiaalinen ympäristömme. Se koostuu meitä ympäröivistä ihmisistä. Millaisia ystäviä meillä on, millaisia perheenjäsenemme ja sukulaisemme ovat, millaisia työ- ja opiskelukaverimme ovat?

Ovatko he kannustavia ja myönteisiä vai lannistavia ja kielteisiä? Avautuvatko he tunteistaan vai pitävätkö he etäisyyttä? Onko heidän seurassaan hyvä vai paha olla?

Tämä jos mikä on aihe, jota kannattaa miettiä. Varsinkin läheisillä ihmisillämme on meihin aivan valtava vaikutus. Se, mitä läheiset puhuvat, ja tekevät, kuinka he kommunikoivat ja asennoituvat, se kaikki vaikuttaa meihin. Kukaan meistä ei ole toisista eristyksissä kelluva saari, vaan olemme aina laumamme osa. Olemme yhdessä joko vahvoja, tai heikkoja.

Siksi on aidosti tärkeää pyrkiä muovaamaan tästä sosiaalisesta ympäristöstään parhaansa mukaan sellaisen, joka tukee ja rohkaisee meitä. Valitettavan paljon näkee myös päinvastaista. Hyvin paljon löytyy jopa sitä, että omat vanhemmat tai oma puoliso saattavat lannistaa ja tukahduttaa, vaikka juuri näiden ihmisten odottaisi tukevan ja rohkaisevan meitä.

Pahimmissa tapauksissa sosiaalinen ympäristömme saattaa olla – anteeksi kielenkäyttö – aivan helvetin perseestä. Koulu- tai työpaikkakiusaaminen tai vaikka kaveripiirin muita ”vitsikkäästi” morkkaava ja lannistava kulttuuri ovat hyviä esimerkkejä tällaisesta.

Kuinka itse koet tämän asian olevan omassa elämässäsi? Koetko tämänhetkisen kulttuurillisen ja sosiaalisen ”ilmapiirin” olevan salliva, hyväksyvä ja tukeva, vai ennemmin lannistava? Entä mitä asialle voisi tehdä?

Haluan erikseen korostaa sitä, että näille asioille tosiaan voi tehdä paljonkin, vaikka helppoa se ei välttämättä ole. Tässä muutamia ehdotuksia oman ajattelusi pohjaksi:

• Voisiko omien läheisten ihmisten, kuten puolison, lasten, vanhempien, sukulaisten tai ystävien kanssa sopia kannustavammasta keskustelukulttuurista? Enemmän kehuja, vähemmän vähättelyä.
• Voisiko elämässämme olevia myönteisiä ja voimauttavia ihmisiä nähdä useammin, kun taas lannistavia ihmisiä harvemmin?
• Voisiko itselleen etsiä uusia ystäviä, jotka ovat myönteisiä ja voimauttavia?
• Voisiko itselleen ehkä jopa löytää uuden harrastuksen, jossa vallitsisi tällainen myönteinen ja voimauttava ilmapiiri?
• Tai voisiko vaikkapa jonkin kaveriporukan kulttuuria muuttaa myönteisempään suuntaan omalla esimerkillään? Mitä jos itse alkaisit olemaan muita kohtaan rohkaisevampi ja tukevampi? Ehkäpä joku muukin tarttuu tähän.

Näitä kannattaa pohtia ja kokeilla, sillä näillä on varsinkin pitkällä aikavälillä suuri vaikutus elämäämme.

Rakkaudella,

Jevgeni