Tässä osiossa tulemme puhumaan ns. sosiaalisen ahdistuksen tapahtumaketjusta. Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että opettelemme huomaamaan, missä järjestyksessä sosiaalisesti pelottavat tilanteet etenevät.

Useinhan pelottavat tilanteet tuntuvat hyökkäävän päälle kuin valtavana, samanaikaisten tapahtumien vyörynä! Tulee ikäviä ajatuksia, kehossa tuntuu ahdistavalta ja pahalta, tilanne pelottaa, ei tiedä mitä oikein tekisi, tekee mieli vain vajota maan alle ja paeta tilanteesta!

Siitä huolimatta, että tilanne tuntuu hyökkäävän päälle kuin yhtenä vyörynä, tapahtuvat asiat todellisuudessa hyvinkin tietynlaisessa järjestyksessä. Yksi asia aiheuttaa toisen ja toinen kolmannen. Kun opimme havaitsemaan omien tilanteidemme kohdallamme tämän ”tapahtumaketjun”, opimme myös näkemään, että kaikki pelottavat tilanteet muistuttavat kovasti tosiaan. Ja kun opimme, että ne muistuttavat toisiaan ja etenevät hyvin samankaltaisessa järjestyksessä, voimme myös oppia, että tähän järjestykseen voidaan vaikuttaa niin, että tilanteista tulee vähemmän pelottavia.

Yleensä pelottavat tilanteet etenevät suurin piirtein näin:

1. Ensin tulee ajatus. Ajatus tulee usein jo ennen, kuin pelottava tilanne on alkanutkaan.

Minulla on esimerkiksi ammattikorkeakoulussa tulossa esitelmä, jonka esitän yhdessä ryhmäni kanssa. Vaikka esitelmä on vasta iltapäivällä, ajattelen jo aamulla, kuinka tulen oman osioni aikana varmasti jäätymään, punastelemaan, vapisemaan ja takeltelemaan sanoissani ja vaikuttamaan nololta ja tyhmältä luokan edessä samalla, kun kaikki katsovat minua.

Tilanne ei siis ole edes alkamassa vielä moneen tuntiin, mutta jo nyt se tuntuu ajatuksissani pelottavalta!

On tärkeää muistaa, että tämä on vain minun tulkintani tulevasta tilanteesta. En ole ennustaja, enkä tiedä, kuinka vasta monen tunnin kuluttua alkava tilanne etenee. Minä itse tulkitsen sen etukäteen niin, että tulen jäätymään ja punastelemaan ja näyttämään muiden silmissä nololta.

2. Ajatusta seuraa tunne.

Koska tilanne on ajatuksissani pelottava, tunnen kuinka sydämeni syke kiihtyy ja iholle nousee kylmä hiki. Rinnassa on puristava ja tukahduttava olo.

Tunne seuraa aina ajatustulkintaa, ei koskaan toisinpäin. Toisinaan tilanteesta tekemämme tulkinnat ovat tosin niin nopeita ja ”automaattisia”, että tuntuu, kuin ahdistava tunne tulisi ensimmäisenä. Näin ei kuitenkaan ole. Oma ajattelumme ja tulkintamme aiheuttavat tunteemme.

Tästä voidaan johtaa, että ajatuksiamme ja tulkintojamme muuttamalla voimme myös muuttaa tuntemuksiamme. Tämän tekemistä tulemmekin kurssin aikana opettelemaan.

3. Tunnetta seuraa lisää ajatuksia ja mahdollista välttelykäyttäytymistä

Ahdistava tunne kehossani saa minut pohtimaan lähestyvää tilannetta. Jos minulla on näin paha olla jo useita tunteja ennen itse esitystä, mitä sitten itse esityksestä tulee? Tulenko olemaan punasteleva ja tärisevä hermoraunio koko esityksen ajan? Oi, voisinpa vain mennä kertomaan muulle ryhmälleni, että minulla on paha päänsärky ja taidan olla sairastumassa flunssaan, sitähän on nyt ollut liikkeellä. Näin pääsisin pois ikävästä tilanteesta!

Pelkoni on tässä esimerkkitilanteessa niin vahva, että se saa minut pohtimaan välttelykäytökseen turvautumista: voisin jopa valehdella omalle ryhmälleni, että minulle on tulossa flunssa ja päänsärky, vaikka oikeasti kyse onkin pelostani. Jos päädyn turvautumaan välttelykäytökseen, pääsen itse tällä kertaa pälkähästä, mutta muu ryhmäni joutuu hoitamaan minun osuuteni puolestani.

4. Välttelykäyttäytymiseen turvautumisesta seuraa usein lannistunut olo ja morkkis

Päädyn ilmoittamaan ryhmälleni, että olen sairastumassa, pahoittelen sitä kovasti, ja lähden kotiin. Huh, selvisin!

Kotimatkalla minulle iskee kuitenkin lannistunut ja syyllinen olo. Pääsin pakenemaan tilannetta tällä kertaa, mutta mitä teen ensi kerralla? Esiintymisiähän tulee aina lisää, enkä voi joka kerta paeta! Mitä oikein teen silloin?

Myös syyllisyys kaihertaa: oman pelkoni tähden muu ryhmäni joutuu nyt esittämään myös minun osani esityksestä. Siitä voi tulla hankalaa, sillä he eivät ole siihen valmistautuneet, sillä se oli minun vastuullani. Nyt minun pelkoni vuoksi kaikki ryhmästämme saattavat saada huonomman arvosanan! Olen pelkuri, raukka ja luuseri, jonka toiminnasta joutuvat kärsimään myös muut!

Vaikka vältinkin pelottavan tilanteen, olooni se ei pitkään tuonut lohtua. Pelko vain vaihtui syyllisyyteen, itsesyytöksiin ja morkkikseen, eikä kadonnut minnekkään. Joudun kohtaamaan sen jälleen uudestaan seuraavan esityksen tullessa kohdalle. Lisäksi muut ihmiset joutuvat kärsimään minun valintojeni vuoksi, mikä tuntuu todella pahalta.

Havaitsemme siis tapahtumaketjun: Ikävät ennakkoajatukset johtavat ikäviin fyysisiin tuntemuksiin, jotka johtavat välttelykäyttäytymiseen, joka johtaa ikävään morkkikseen.

Vastaava ketju voi tapahtua myös esimerkiksi näin: Joudun yllättävään sosiaaliseen tilanteeseen, kun joku kouluni käytävällä alkaa puhumaan minulle. Alan heti ajattelemaan naamassani olevia finnejä ja pipon alla typerästi liiskaantuneita hiuksiani. Näistä ajatuksista tulee ahdistava olo ja tekee mieli paeta tilanteesta. En kuitenkaan kehtaa näin tehdä, mutta turvaudun perinteiseen turvakäyttäytymiseeni: alan katsella lattiaan ja keskustelukumppanini ohi, sillä toivon, että näin keskustelukumppani ei kiinnitä niin paljoa huomiota kasvoihini. Jälkikäteen minulla on epäonnistunut olo, sillä koen olleeni tilanteessa outo.

Tämän kurssin puitteissa tulemme oppimaan näihin ketjun osiin vaikuttamista. Voimme esimerkiksi vaikuttaa omiin ajatuksiimme ja tehdä niistä myönteisempiä, jolloin niistä ei seuraisi yhtä ikäviä fyysisiä tuntemuksia. Jos en automaattisesti ajattelisi, että tulen mokaamaan esityksessä, lähestyvä esitys ei ehkä tuntuisi aina niin pahalta.

Toisaalta voimme oppia tulkitsemaan ikäviä fyysisiä tuntemuksia nykyistä kevyemmin, jolloin ne eivät ajaisi meitä yhtä todennäköisesti turvautumaan välttely- ja turvakäyttäytymiseen. Jos en ottaisi pahaa oloani niin kovin raskaasti, minulla ei olisi yhtä vahvaa tarvetta päästä siitä eroon, jolloin kestäisin sitä paremmin myös esityksessä. Näin esitystä ei tarvitsisi ehkä vältellä.

Toisaalta taas voimme luoda strategioita niiden hetkien varalta, jolloin meidän tekee mieli tähän välttelykäyttäytymiseen turvautua ja opetella vastustamaan tätä haluamme, jolloin päädymme useammin mieluummin kohtaamaan pelottavan tilanteen ja ehkä oppivan siitä jotain. Jos olisin sopinut etukäteen esitysryhmässä olevan ystäväni kanssa, että hän kannustaisi minua, jos alkaisin jänistää, en ehkä turvautuisi ”minulla on flunssa ja pää kipeä” –valheeseeni.

Sosiaalisen ahdistuksen tapahtumaketjun osia hiomalla kehitymme ajan kanssa itsevarmemmiksi.

Tämä samainen tapahtumaketju toistuu hyvin samankaltaisena kaikissa sosiaalisesti pelottavissa tilanteissa. Siksi ketjun tunteminen ja havainnointi on tärkeää. Mitä paremmin ymmärrämme omaa käytöstämme, sitä tehokkaammin voimme oppia puuttumaan käytökseen, jota emme halua.

Rakkaudella,

Jevgeni