- Tiedostat, että kuvatun kaltaisille tilanteille voi ainakin yrittää tehdä jotakin ja sillä poistaa niiden kielteinen vaikutus omaan itsevarmuuteemme.
- Onko omassa elämässäsi jonkinlaisia vastaavia tilanteita? Voisiko niille tehdä jotain? Jos ei, miksi ei?
Itsevarmuutta romuttavan palautteen vähentäminen elämästään
”Kriittinen puoliso”
Maijan puoliso Jaakko on tarkka ja kriittinen luonne. Mitä Maija tekeekin, tuntuu hänestä siltä, että Jaakolla on siitä aina jotain huomautettavaa. Milloin astioihin on jäänyt tiskaamisen jälkeen pesuainetta, milloin kissanhiekan vaihtamisessa on kestänyt liian pitkään ja milloin Maijan pukeutumisessa on Jaakon mielestä jotain vikaa. Vaikka Maija tietää, että kyse on lopulta pienistä ja turhista asioista, tulee hänelle olo, ettei hän ilmeisesti ole tarpeeksi hyvä pärjäämään edes tällaisissa asioissa. Koska Maija on muutoinkin jo valmiiksi monessa asiassa epävarma, tuntuu tällaisen pienenkin ikävän palautteen saaminen pahalta ja epäreilulta.
”Kaveriporukan läpänheitto”
Ville on viettänyt vuosia aikaa kaveriporukassa, jossa tykätään heittää piikittelevän ja naljailevan sävyistä juttua ja ”läppää” porukan kaikista jäsenistä. Porukassa tällainen ystävällismielinen läpänheitto onkin yleensä hauskaa, mutta sattuu myös tapauksia, joissa jokin juttu osuu hieman liian hyvin ”maaliin” ja tuntuukin kohteestaan pikemminkin ikävältä, kuin hauskalta.
Villen kohdalla kaveriporukassa tykätään vitsailla hänen heikosta menestyksestään romanttisessa elämässä. Hänestä heitetyt vitsit tuntuvat liittyvän kerta toisensa jälkeen siihen, kuinka hän ei osaa olla naisten kanssa ja kuinka hänen treffeillään tapahtuu aina jotain kamalaa. Villeä tämä vaivaa, sillä hän kokee itsekin olevansa näissä nais- ja treffiasioissa kovasti epävarma, eikä kavereiden läpänheitto tunnu sen vuoksi ollenkaan hyvältä. Pikemminkin se saa hänet yhä kovemmin itsekin uskomaan siihen, ettei osaa olla näissä tilanteissa.
”Vaativa esimies”
Jaana on töissä suuressa yhtiössä sopimusten käsittelyyn liittyvissä tehtävissä. Työ vaatii tarkkuutta ja on haastavaa, mutta Jaana selviää siitä hyvin. Usein kyllä tuntuu siltä, että töissä onnistuminen on hankalaa, mutta antamalla kaikkensa Jaana onnistuu siinä kerta toisensa jälkeen. Työkaverit ovat mukavia ja töissä on muutenkin pääosin mukava olla.
Ainoa harmin lähde on Jaanan lähiesimies ja tiiminjohtaja, jonka kanssa Jaana joutuu olemaan tekemisissä lähes päivittäin. Esimies on kyllä hyvä tyyppi, mutta kokee itsekin paineita tiiminsä työn tuloksesta. Kun tulokset eivät ole hänen mielestään tarpeeksi hyviä, hän tuntuu kuin suuttuvan alaisilleen ja käyttäytyy heitä kohtaan passiivis-aggressiivisesti ja äksyillen. Jaana kokee tämän olevan osittain omaa syytänsä. Jos hän tekisi työnsä vieläkin paremmin, olisi töissä mukavampaa sekä hänellä itsellään, että hänen tiimikavereillaan. Asian ajatteleminen saa Jaanan kokemaan itsensä riittämättömänä työntekijänä ja työkaverina.
Nämä ovat kaikki esimerkkejä tilanteista, joissa emme itse tee varsinaisesti mitään väärin, mutta joissa silti saamme ansaitsematonta, kielteistä palautetta. Ihmismieli taas uskoo ennen kaikkea konkreettisiin todisteisiin. Tällainen kielteinen palaute, jota saamme elämämme tärkeiltä ihmisiltä (puoliso, ystävät, perhe) tai auktoriteettihahmoilta (esimiehet, opettajat, valmentajat), voi toimia juuri tällaisena ”todisteena” huonoudestamme ja riittämättömyydestämme.
Oikeastihan se ei ole yhtään mikään konkreettinen todiste, vaan pikemminkin näiden ihmisten näkemys meistä. Se on usein lähinnä yksittäinen, toisen ihmisen mielipide, jolle itse annamme paljon enemmän painoarvoa, kuin se ansaitsisi.
Yksi vaihtoehto on opetella näkemään tällaiset muiden ihmisten purkaukset heidän omina mielipiteinään ja puutteinaan ja olla ottamatta niitä turhan ”lähelle sydäntä”. Tämä on kuitenkin paljon helpommin sanottu, kuin tehty. Kun joku avoimesti ilmaisee oman tyytymättömyytensä meihin tai nostaa muulla tavoin esiin riittämättömyytemme, on sitä hyvin vaikea olla ottamatta tavalla tai toisella raskaasti.
Siksi voikin olla järkevämpää ensin katsoa, josko tämän aivan turhan ja kielteisen palautteen määrää elämässään voisi karsia jollain tavalla.
Esimerkiksi:
Voisiko Maija keskustella kriittisen puolisonsa Jaakon kanssa rehellisesti ja kertoa, miltä hänen saamansa jatkuva kritiikki tuntuu? Voi olla, ettei Jaakkokaan ole tarkoittanut oikeasti satuttaa kumppaniaan liian rajulla kritiikillä, joten hän ehkä ottaa palautteesta opikseen ja lopettaa, tai edes vähentää sen antamista.
Entä voisiko Ville nostaa esiin kaveriporukkansa vitsailukulttuurin ja keskustella siitä, miltä se tuntuu? Jos tämä tuntuu liian vaativalta tai liialliselta porukan asioihin puuttumiselta, voisiko hän mainita tästä jotenkin ohimennen tai jonkun kanssa kahden kesken? Voihan olla, että myös jotkut muut porukan jäsenet kokevat samoin kuin hän, mutta eivät ole halunneet tehdä asiasta numeroa, sillä luulevat, että kaikki muut ovat tällaisen vitsailun suhteen aivan tyytyväisiä.
Entä voisiko Jaanan esimiehelle mainita hänen passiivis-aggressiivisesta palautteenantotavastaan? Jos tämä tuntuu haastavalta, voisiko sen tehdä nimettömästi tai yhdessä muiden kanssa, jollain hyväntahtoisella tavalla? Onhan mahdollista, että esimies tietää itsekin käytöstapansa ikävyyden, mutta ei ole saanut tehtyä sille mitään, jolloin palautteen saaminen voisi motivoida häntä muuttamaan käytöstään.
Aina tällaisille tilanteille ei välttämättä voi tehdä mitään. Usein kuitenkin voi. Koska tilanteen ratkaiseminen on kuitenkin yleensä hankalaa, tuntuvat monet kuin oikopäätä päättävän, että ”ei, mitään ei ole tehtävissä, on vain pakko kestää”. Kehoten tässä vahvaan rehellisyyteen itseään ja tilannetta kohtaan. Saisiko tilannetta kuitenkin edes jollain tasolla muutettua itselleen helpommaksi ja vähemmän itsevarmuuttaan kuluttavaksi, jos ihan kunnolla yrittäisi?
(HUOM! Vaikka ehdotan, että vähennät itsevarmuuttasi vahingoittavan palautteen määrää elämässäsi, en tarkoita, että lähtökohtaisesti pyrit suojelemaan itseäsi kaikelta haastavalta palautteelta ja vaikeilta kokemuksilta. Ei ole tarkoitus, että eliminoit elämästäsi kaikki ihmiset, jotka toisinaan lausuvat jonkin poikkipuoleisen sanan tai sattuvat vaikka joskus katsomaan sinua epämiellyttävästi.
Yritys poistaa kaikki hankalat kokemukset omasta elämästä, on haitallista välttelykäyttäytymistä mitä suuremmissa määrin. Jos väistät kaikkia hankalia tilanteita, niistä tulee ajan kanssa vain hankalampia. Vahvaan itsevarmuuteen päinvastoin kuuluu se, että kykenet kohtaamaan hankalia tilanteita ja tulemaan toimeen hankalien ihmisten kanssa.
Tässä vaiheessa tarkoitus on lähinnä suojautua ihmisiltä ja tilanteilta, jotka ovat niin ilmiselvästi ja ylivoimaisesti haitallisia henkiselle hyvinvoinnillesi, että heistä/niistä on hyväkin päästä eroon mahdollisimman pian. Kun itsevarmuutesi ja omanarvontuntosi ajan kanssa kehittyy, voit halutessasi ottaa näitä ihmisiä tai tilanteita takaisin elämääsi.)
Pohdi siis, mitä voisit nykyisessä tilanteessasi tehdä:
Voisitko keskustella läheistesi tai ystäviesi kanssa ja pyytää heitä rajoittamaan sinuun suuntautuvaa jatkuvan ikävän palauteen virtaa?
Voisitko keskustella läheistesi tai ystäviesi kanssa ja sopia hyvässä hengessä rakentavammasta keskustelutyylistä, jota voisitte noudattaa tulevaisuudessa?
Voisitko nähdä itsevarmuuttasi vahingoittavia ihmisiä hieman harvemmin tai lyhyempiä aikoja kerrallaan?
Voisitko itse muuttaa omaa kommunikaatiotasi siten, ettei se enää johtaisi yhtä todennäköisesti esimerkiksi riitelemiseen ja siitä seuraavaan pahaan mieleen?
Joissain tilanteissa mikään näistä ei ole mahdollista, mutta usein kuitenkin on. Siksi tätä on hyvä vähintäänkin pohtia. Tsemppiä, mikäli päätät yrittää muuttaa näitä tilanteita jollain tavalla!
Rakkaudella,
Jevgeni
(Palaa kurssin etusivulle)[/text_block]