Ajattelun vaikutus itsevarmuuteen
Luennon sisältö
Tässä osiossa jatkamme ajattelun vaikutukseen tutustumista. Mitä on kielteinen yleistäminen ja millaisia riskejä siinä piilee?
Pohdintaa
- Huomaatko tekeväsi elämäsi tilanteista yleistyksiä, joiden vuoksi näistä tilanteista tulee ahdistavampia?
Liiallinen yleistäminen
Seuraavaksi tutustumme jälleen yhteen ajattelun vinoumaan, joka voi joko vahvistaa itsevarmuuttamme tai lisätä ahdistuneisuuttamme. Kyseessä on taipumuksemme yleistämiseen. Tämä on jälleen yksi aivojemme käyttämistä oikopoluista, joiden avulla ihminen hallitsee informaatiovirtaa ja lisää suorituskykyänsä. Logiikka sen taustalla on seuraava:
Emme pysty etukäteen tietämään kaikkea, mikä koskee esimerkiksi tiettyä tilannetta tai tiettyä ihmistä. Sen vuoksi tukeudumme jo aiemmin opittuun tietoon. Emme voi esimerkiksi tietää, onko juuri kohtaamamme ihminen hyvä tyyppi vai ei. Jos olemme aiemmin oppineet, että useimmat ihmiset ovat hyviä tyyppejä, yleistämme tämän koskemaan myös uutta tuttavuuttamme. Oletamme hänenkin olevan hyvä tyyppi.
Jos taas olemme aiemmin kokeneet muiden ihmisten taholta lähinnä ikävyyksiä, yleistämme tämän koskevan myös uutta tuttavuuttamme. Hänkin on varmaan ikävä tyyppi, jonka kanssa kannattaa olla varovainen!
Yleistäminen mahdollistaa sen, ettei meidän tarvitse erikseen arvuutella joka kerta sitä, kuinka uudessa tilanteessa tai uuden ihmisen kanssa kannattaisi toimia. Tämä on tehokas ajattelun työkalu. Sen kielteinen puoli on siinä, että erityisesti ahdistuneisuudesta tai masennuksesta kärsivillä ihmisillä se kääntyy itseään vastaan.
Ihmisiin tai tilanteisiin liittyvä kielteinen yleistäminen
Yksi kielteisen yleistämisen tavoista on edellä kuvattu esimerkki, jossa yleistämme aiemmat kielteiset kokemukset koskemaan myös nykyistä tilannetta tai ihmistä. Oletamme jonkun ihmisen olevan ikävä tai vaarallinen siksi, että menneisyydessäkin olemme kohdanneet ikäviä ihmisiä.
Sama pätee erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin. Jos olemme kohdanneet ikävyyksiä esimerkiksi tilanteessa, jossa olemme joutuneet olemaan huomion keskipisteenä, yleistämme saman koskevan myös vastaavia tilanteita tulevaisuudessa. Ajattelemme, että kohtaamme niissäkin ikävyyksiä.
Tämä ymmärrettävästi vahingoittaa itsevarmuuttamme ja lisää ahdistustamme. Ei ole mukavaa hakeutua tilanteeseen, jonka oletamme olevan ikävä.
Minäkuvaan liittyvä kielteinen yleistäminen
Yleistämisvinouma on usein läsnä myös siinä, kuinka arvioimme itseämme ja suorituskykyämme. Jos olemme esimerkiksi toistuvasti epäonnistuneet elämämme eri tilanteissa, saatamme alkaa ajattelemaan, että epäonnistumme myös jatkossa.
Yleistämisvinoumaan liittyy usein hyvin kärjistävää ajattelua. Esimerkiksi näin:
- Minä aina nolaan itseni tällaisissa tilanteissa (joten en mielelläni edes hakeudu niihin).
- Minä aina mokaan esiintyessäni (joten en mielellään edes esiinny).
- Minä menen aina ihan lukkoon, kun joudun avaamaan suuni isommassa joukossa (joten en mielelläni avaa sitä).
- Ihmiset pettävät toisensa lopulta aina. Kehenkään ei kannata luottaa (minä en ainakaan luota).
- Minun ihmissuhteeni eivät koskaan onnistu. Olen ikuinen epäonnistuja (siksi en edes yritä).
- En onnistu koskaan olemaan rauhallinen sosiaalisissa tilanteissa (joten miksi edes yrittää?)
Yleistämisessä tyypillisiä ovat absoluuttiset määritelmät, kuten aina, kaikki ja ei koskaan. Tilanteita tarkastellaan mustavalkoisesti. Ollaan jo etukäteen päätetty, kuinka jokin tilanne tulee sujumaan.
Kielteistä yleistämistä näyttää esiintyvän paljon henkilöillä, joilla on jo valmiiksi menneisyydessään paljon kielteisiä kokemuksia. Ihmismieli antaa paljon enemmän huomiota kielteisille, kuin myönteisille kokemuksille. Kun kielteisiä kokemuksia on paljon, on hyvin helppoa päätyä ajattelemaan, että tietynlaiset tilanteet menevät aina huonosti. Kielteiset kokemukset ovat mielessämme ikään kuin tärkeämpiä ja merkityksellisempiä, kuin myönteiset kokemukset.
Yleistämisessä on myös kyse valikoivasta muistamisesta. Muistamme erityisesti sellaista informaatiota, joka on linjassa kokemustemme tai maailmankuvamme kanssa. Jos näen itseni sosiaalisesti epäpätevänä henkilönä, tulee mieleeni ennenkaikkea niitä sosiaalisia tilanteita, jotka ovat sujuneet kannaltani ikävästi. Sen sijaan ne tilanteet, jotka ovat sujuneet kohtalaisesti tai jopa hyvin, eivät muistu mieleeni.
Todellinen elämä ei ole kuitenkaan mustavalkoista. Jokaisella meistä on jatkuvasti niin hyviä, huonoja, kuin kohtalaisiakin kokemuksia. On hyvä osata ottaa tämä huomioon. Ei ole pelkästään hyviä tilanteita, ei ole pelkästään huonoja tilanteita, ei ole pelkästään kädenlämpöisiä tilanteita. On niitä kaikkia.
- Toisinaan nolaan itseni, toisinaan taas en.
- Toisinaan mokaan esiintyessäni, toisinaan taas en. Mokat ovat joskus isoja, joskus pieniä.
- Toisinaan menen lukkoon, kun joudun avaamaan suuni isommassa joukossa. Toisinaan taas en.
- Jotkut ihmiset pettävät toisensa, jotkut taas eivät.
- Jotkin ihmissuhteeni onnistuvat, jotkin taas eivät.
- Toisinaan onnistun olemaan rauhallinen sosiaalisissa tilanteissa. Toisinaan taas en.
Etukäteen ei kannata päättää, miten jokin tilanne tulee sujumaan.
Kielteinen yleistäminen on inhimillistä ja jokainen meistä tekee sitä ainakin välillä. Se on kuitenkin haitallinen ajattelun tapa ahdistuneisuuden vähentämisen kannalta, sillä haastavien tilanteiden väistely ei kehitä meitä. Emme opi itsevarmemmiksi, jos saamme kielteisen yleistämisen tai vaikkapa katastrofiajattelun avulla itsemme vakuuttumaan siitä, ettei itsensä haastaminen kannata.
Toki on aina mahdollista, että jokin tilanne sujuu ihan oikeasti huonosti. Sellaista tapahtuu aina toisinaan. Se on ikävää ja se tuntuu pahalta, mutta se on olennainen ja erottamaton osa elämää.
Me ihmiset emme ole selvinnäkijöitä, joten emme voi tietää, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Emme tiedä etukäteen, miten jokin tilanne sujuu. Se voi sujua huonosti, mutta voi hyvin olla, että se sujuukin ihan riittävän hyvin. Tai jopa loistavasti!
Myönteinen yleistäminen
Itsevarmat ihmiset osaavat hyödyntää taipumustamme yleistämiseen. He tekevät tilanteista ja ihmisistä oletuksia, jotka ovat luonteeltaan myönteisiä.
Esimerkiksi päätyessään uuteen tilanteeseen he olettavat, että kyseessä on jälleen yksi niistä tilanteista, jotka tulevat sujumaan loistavasti. Tai vähintäänkin riittävän hyvin.
Esimerkiksi uuteen ihmiseen tutustuessaan he olettavat, että tämä uusi ihminen on mukava ja hyvä tyyppi.
Tällaiset myönteiset oletukset lisäävät itsevarmuuttamme ja vähentävät kokemaamme ahdistusta. Näin suorituskykymme lisääntyy.
Onko myönteinen yleistäminen sinisilmäistä?
Elämässään paljon kärsineiden ihmisten mieleen nousee tässä vaiheessa vastalauseita. Eikö tuollainen myönteinen yleistäminen ole vähän naiivia ja sinisilmäistä? Emmekö toimi kuin hyväuskoiset hölmöt, jos oletamme kaikista tilanteista ja ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää?
Jos oletamme toisen ihmisen olevan hyvä tyyppi ja hän paljastuukin myöhemmin täydeksi mulkeroksi, emmekö me aseta itsemme vaaraan? Eikö olisi parempi olettaa jo valmiiksi, että hän ei ole hyvä tyyppi, jotta voisimme varautua mahdolliseen satutetuksi tulemiseen?
Nämä ovat hyviä argumentteja ja sinänsä tosia. On ihan totta, että toisinaan tilanteet eivät suju meidän kannaltamme myönteisellä tavalla. On ihan totta, että toisinaan ihmiset paljastuvat kaikkea muuta kuin hyviksi tyypeiksi. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että se on tilastollisesti katsoen varsin poikkeuksellista. Useimmat tilanteet sujuvat yleensä riittävän hyvin ja useimmat ihmiset ovat hyviä tyyppejä.
Tämän vuoksi kielteisyyden olettaminen johtaa meidät yleensä harhaan. Se ei auta meitä eikä se suojaa meitä useimmissa tilanteissa. Myönteisyyden olettaminen taas lisää suorituskykyämme. Siksi on järkevää olettaa useimmista tilanteista ja ihmisistä myönteisiä asioita, sillä näin lopputulos on todennäköisesti kannaltamme myönteinen.
Tässäkin pelaamme siis todennäköisyyksillä. Siihen sisältyy aina riskejä, sillä kielteisen lopputuleman mahdollisuus on aina olemassa. Samalla on muistettava, ettei se ole erityisen todennäköinen.
Rakkaudella,
Jevgeni
Seuraava sisältö:
Seuraavassa osiossa jatkamme ajattelun vaikutukseen tutustumista. Miltä ajatuksesi näyttävät silloin, kun joudut haastavaan sosiaaliseen tilanteeseen? Mitä siitä seuraa?