Seuraavaksi vuorossa on ajatusvääristymä yli-yleistäminen. Se on ihmisillä varsin yleinen tottumus tehdä tilanteista yleistyksiä itseään lannistavalla tavalla.

• Minä AINA nolaan itseni tällaisissa tilanteissa (joten en mielelläni edes hakeudu niihin).
• Minä AINA mokaan esiintyessäni (joten en mielellään edes esiinny).
• Minä menen AINA ihan lukkoon, kun joudun avaamaan suuni isommassa joukossa (joten en mielelläni avaa sitä).
• Ihmiset pettävät toisensa lopulta AINA. KEHENKÄÄN ei kannata luottaa (minä en ainakaan luota).
• Minun ihmissuhteeni eivät KOSKAAN onnistu. Olen IKUINEN epäonnistuja (siksi en edes yritä).
• En onnistu KOSKAAN olemaan rauhallinen sosiaalisissa tilanteissa (joten miksi edes yrittää?)

Yli-yleistämisessä keskeisiä ovat juuri tällaiset absoluuttiset määritelmät, kuten aina, kaikki ja ei koskaan. Tilanteita tarkastellaan ikään kuin mustavalkoisesti. Ollaan jo ikään kuin etukäteen päätetty, kuinka jokin tilanne tulee sujumaan. Jos minulla on huomenna puhekeikka, päätän jo valmiiksi, että se menee ihan päin mäntyä, sillä ainahan ne menevät.

Yli-yleistämistä näyttää esiintyvän paljon esimerkiksi henkilöillä, joilla on jo valmiiksi menneisyydessään paljon kielteisiä kokemuksia. Ihmismieli taas on sellainen, että se antaa paljon enemmän huomiota kielteisille, kuin myönteisille kokemuksille. Kun kielteisiä kokemuksia on paljon, on hyvin helppoa päätyä ajattelemaan, että esimerkiksi tietynlaiset tilanteet menevät AINA huonosti. Kielteiset kokemukset ovat mielessämme ikään kuin tärkeämpiä ja merkityksellisempiä, kuin myönteiset kokemukset.

Yli-yleistämisessä on myös osin kyse valikoivasta muistamisesta. Muistamme sopivasti juuri sen, mikä on linjassa kokemustemme tai maailmankuvamme kanssa. Jos näen itseni sosiaalisesti epäpätevänä henkilönä, tulee mieleeni ennenkaikkea niitä sosiaalisia tilanteita, jotka ovat menneet kannaltani ikävästi. Sen sijaan ne tilanteet, jotka ovat menneet kohtalaisesti tai jopa hyvin, eivät mieleeni tule.

Todellinen elämä ei ole kuitenkaan mustavalkoista. Jokaisella meistä on jatkuvasti niin hyviä, huonoja, kuin kohtalaisiakin kokemuksia. On hyvä osata ottaa tämä huomioon. Ei ole pelkästään hyviä tilanteita, ei ole pelkästään huonoja tilanteita, ei ole pelkästään kädenlämpöisiä tilanteita. On niitä kaikkia.

• Toisinaan nolaan itseni, toisinaan taas en.
• Toisinaan mokaan esiintyessäni, toisinaan taas en. Mokat ovat joskus isoja, joskus pieniä.
• Toisinaan menen lukkoon, kun joudun avaamaan suuni isommassa joukossa. Toisinaan taas en.
• Jotkut ihmiset pettävät toisensa, jotkut taas eivät.
• Jotkut ihmissuhteeni onnistuvat, jotkut taas eivät.
• Toisinaan onnistun olemaan rauhallinen sosiaalisissa tilanteissa. Toisinaan taas en.

Etukäteen ei kannata päättää, miten jokin tilanne tulee todennäköisesti menemään. Yli-yleistäminen on kätevä keino itsensä pelottelemiseen ja jokainen meistä todennäköisesti tekee sitä ainakin hieman. Se on kuitenkin haitallista sosiaalisista epävarmuuksista vapautumisen kannalta, sillä haastavien tilanteiden väistely ei kehitä meitä. Emme opi itsevarmemmiksi, jos saamme vaikkapa yli-yleistämisen tai katastrofiajattelun avulla itsemme vakuuttumaan siitä, ettei itsensä haastaminen kuitenkaan kannata. Pieleen menee kuitenkin!

Toki on aina mahdollista, että jokin tilanne menee ihan oikeasti huonosti. Sellaista tapahtuu aina toisinaan. Se on ikävää, se tuntuu pahalta, mutta se on olennainen ja erottamaton osa elämää. Me ihmiset emme ole selvinnäkijöitä, joten emme rehellisesti sanottuna tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Emme tiedä etukäteen, miten jokin tilanne menee. Se voi mennä huonosti, mutta voi hyvin olla, että se menee ihan riittävän hyvin, tai jopa loistavasti!

Rakkaudella,

Jevgeni