Olenko riittävän hyvä?
Luennon sisältö
Tässä osiossa alamme käsittelemään huonommuuden ja riittämättömyyden tunteita. Kuinka ne vaikuttavat ahdistukseen? Kuinka niihin kannattaisi suhtautua? Entä kuinka niitä saisi vähenemään?
Pohdintaa
- Kuinka paljon koet itse riittämättömyyden tunteita? Millaisissa tilanteissa koet niitä? Entä kuinka usein koet huonommuutta johonkuhun toiseen nähden? Millaisissa asioissa?
Huonommuuden ja riittämättömyyden tunteet ylläpitävät ahdistusta
Huonommuuden ja riittämättömyyden kokemukset ovat syvästi inhimillinen ilmiö. Me kaikki koemme näitä tunteita aina toisinaan. Kuitenkin ahdistuneisuudesta kärsivillä ihmisillä nämä tunteet ovat enemmin sääntö, kuin poikkeus. Siksi on tärkeää, että perehdymme seuraavaksi myös tähän aiheeseen.
Tutustutaan ensin siihen, mitä huonommuuden ja riittämättömyyden kokemuksilla tarkoitetaan. Ne ovat kaksi keskenään läheistä, mutta samalla varsin erilaista asiaa.
Huonommuuden kokemukset
Huonommuuden tunteella tarkoitetaan selkeää tai epämääräistä tunnetta siitä, että olemme huonompia kuin joku muu. Tämän voi jakaa kolmeen eri luokkaan:
Osaamiskohtainen huonommuus: Saatamme kokea olevamme jotakuta toista huonompia jossakin tietyssä taidossa. Ajattelemme olevamme esimerkiksi huonompia keskustelutaidoissa kuin naapurin Pekka. Tai koemme olevamme fyysisesti heikompia kuin työkaverimme Jarkko.
Elämänaluekohtainen huonommuus: Saatamme myös kokea olevamme jotakuta toista huonompia kokonaisella elämänalueella. Saatamme esimerkiksi kokea huonommuutta kaveriimme Liisaan nähden, sillä hän on onnistunut kumppanin löytämisessä ja perheen perustamisessa, kun taas meiltä kumpikaan ei ole onnistunut. Koemme olevamme Liisaa huonompia kaikessa, mikä liittyy pariutumiseen, parisuhteisiin, perheeseen, lapsiin ja niin edelleen.
Yleistynyt huonommuus: Joskus huonommuuden kokemus saattaa jatkua niin pitkään, että se yleistyy kokonaisvaltaiseksi ja usein epämääräiseksi huonommuuden tunteeksi, joka tuntuu liittyvän melkeinpä kaikkeen. Koemme, että muut ihmiset ovat lähtökohtaisesti meitä parempia melkeinpä kaikessa ja kaikin tavoin.
Riittämättömyyden kokemukset
Riittämättömyyden kokemukset poikkeavat huonommuuden kokemuksista siinä, että ne liittyvät yleensä hyvin spesifeihin tilanteisiin. Koemme olevamme riittämättömän hyviä, riittämättömän taitavia tai riittämämättömän oikeanlaisia, jotta voisimme pärjätä jossakin tietyssä tilanteessa.
Kokemus siitä, mikä on milloinkin ”riittävää”, muodostuu monesta tekijästä. Siihen vaikuttavat niin ympäröivä kulttuuri, yhteiskunta kuin muutkin ihmiset. Emme useinkaan pysty itse yksin määrittämään sitä, mikä on milloinkin riittävää. Ympäristömme tekee sen ikään kuin puolestamme.
Tätä voi havainnollistaa esimerkiksi kouluarvosanojen kautta. Se, että saan koulun kurssista arvosanaksi nelosen, voisi tuntua itsestäni ihan riittävältä, sillä kyseessä saattaa olla kurssi, jonka aiheesta en ole itse lainkaan kiinnostunut. Samalla on kylmä tosiasia, että nelosen arvosanalla en saa kurssia hyväksytysti läpi. En ole siis onnistunut olemaan riittävän hyvä opiskelija.
Toinen esimerkki voisi liittyä vaikkapa pariutumiseen ja kumppanin löytämiseen. Saatan kokea itseni varsin riittävänä kumppaniehdokkaana. Jos jokainen treffikutsuni kuitenkin torjutaan, ajaudun väkisinkin pohtimaan sitä, että en taida olla muiden silmissä riittävän kiinnostava tai viehättävä.
Myös yksilölliset ominaisuutemme vaikuttavat siihen, kuinka todennäköisesti koemme itsemme riittävinä. Keskeinen tähän liittyvä esimerkki on luonteen vaativuus ja taipuvuus perfektionismiin. Mitä vaativampi ihminen on itseään ja muita kohtaan, sitä todennäköisemmin hän kokee myös itsensä riittämättömänä.
Lisäksi lähipiirimme koostumus voi vaikuttaa. Jos lähipiiriimme kuuluu esimerkiksi paljon hyvin pärjääviä, menestyneitä ja erittäin päteviä ihmisiä, saatamme herkästi kokea olevamme riittämättömiä. Syy on se, että altistumme toistuvasti sellaisten ihmisten seuralle, joiden pelkkä läsnäolo muistuttaa meitä siitä, että emme ole niin ”hyviä” kuin voisimme olla.
Kulttuuri vaikuttaa myös. Esimerkiksi sellaisissa kulttuureissa, joissa arvostetaan suorituskykyä, menestymistä ja ulkoisia saavutuksia (rahaa, uraa, kallista autoa…), riittämättömyyden kokemuksia esiintyy keskimäärin enemmän.
Huonommuuden ja riittämättömyyden kokemukset ylläpitävät ahdistusta
Sekä huonommuuden, että riittämättömyyden kokemukset ylläpitävät ja lisäävät sosiaalista ahdistuneisuutta.
Ei ole esimerkiksi mukavaa olla sosiaalisissa tilanteissa, joissa kokee olevansa jollain tavalla muita huonompi. Meillä ihmisillä näyttää olevan jonkinlainen sisäsyntyinen tarve tasa-arvoisuuteen, joka ei toteudu, mikäli tunnemme olevamme muita huonompia ja siten “vähempiarvoisia”.
Kyse on siis asemasta eli statuksesta. Kun ihminen tai muu eläin kokee, että on arvoasemaltaan muita alempi, sen tiedetään vaikuttavan kehoomme biokemiallisella tasolla. Erityisesti aiheeseen liittyy serotoniini -niminen välittäjäaine. Sillä tiedetään olevan yhteys esimerkiksi mielialojen tasapainoon, toimintakykyyn ja aggressioon, oppimiskykyyn, kognitioon ja moniin muihin tärkeisiin asioihin.
Sosiaalisessa arvoasteikossa (hierarkiassa) korkeammalla olevilla ihmisillä ja eläimillä serotoniinin tuotanto on korkeampaa, alempana olevilla taas vähäisempää. Tällä voi olla valtava vaikutus kokonaishyvinvointiimme. Siksi on tärkeää päästä eri keinoja käyttämällä eroon siitä kokemuksesta, että olemme muita huonompia tai muita alempana.
Huonommuuden tunne voi myös rajoittaa halua muiden kanssa kommunikoimiseen. Erityisesti silloin, kun paikalla on monia ihmisiä. Tätäkin voi selittää osittain hierarkialla:
Ihmislaumoissa, samoin kuin eläintenkin laumoissa, ovat yleensä eniten näkyvillä itsevarmat, dominoivat ja suositut yksilöt. Jo tilan ottaminen keskustelussa on ikään kuin osoitus omasta mahdistamme:
”Katsokaa, minä uskallan olla tässä kaikkien huomion kohteena, mina uskallan astua parrasvaloihin, mina uskallan ottaa tilaa ja puhua!”.
Jos taas kärsimme huonommuuden tunteesta, voi tämä huonommuus ikään kuin lamauttaa meidät paikallemme ja pitää meidät näkymättömissä:
”En minä halua avata suutani, eihän minulla ole halua/kykyä/oikeutta olla esillä”.
Tunne huonommuudesta ja riittämättömyydestä saa meidät ikään kuin jatkuvasti pohtimaan sitä, olemmeko tarpeeksi hyviä ollaksemme esillä tai edes mukana erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa:
- Olenko muiden mielestä tarpeeksi kiinnostava ja hauska tyyppi, jotta minun olisi sopivaa kertoa keskustelun aikana jokin hauska juttu?
- Olenko tarpeeksi suosittu henkilö, jotta minun kannattaisi lähteä mukaan illanistujaisiin, vai joutuisinkohan olemaan siellä koko illan yksin?
- Olenko tarpeeksi hyvä esiintyjä, jotta yleisö antaa minulle edes mahdollisuuden, eikä pidä minua jo valmiiksi tylsänä ja nolona tyyppinä?
- Olenko tarpeeksi kiinnostava ja viehättävä, että minun edes kannattaa lähteä treffeille, vai tulenko torjutuksi heti kättelyssä?
Tällainen jatkuva ”oman arvonsa” tarkkailu voi olla hyvin raskasta ja kuluttavaa. Kun tähän vielä lisää sen, että epävarmoina ja ahdistuneina ihmisinä meillä on taipumus nähdä itsemme varsin kielteisessä valossa, tästä tulee vielä lannistavampaa.
- Ei, en ole tarpeeksi kiinnostava ja hauska kertomaan vitsiä.
- En ole tarpeeksi suosittu lähtemään illanistujaisiin.
- En ole tarpeeksi hyvä esiintyjä.
- En ole tarpeeksi kiinnostava lähtemään treffeille.
Kun jo itse päätämme, ettemme ole kuitenkaan tarpeeksi hyviä, saamme näin rajoitettua omaa sosiaalista elämäämme entisestään. Ei edes kannata lähteä mukaan, kun emme ole kuitenkaan tarpeeksi hyviä. Näin taas vuorostamme saamme vähemmän sosiaalisia kokemuksia ja vähemmän harjoitusta, jolloin ahdistuneisuutemme ei ainakaan vähene.
Huonommuuden ja riittämättömyyden kokemusten määrää voi onneksi vähentää. Osittain ne vähenevät myös itsestään sitä mukaa, kun opimme uusia asioita ja kehitämme taitojamme. Näin riittämättömyydeltä ja huonommuudelta putoaa pohja. On yhä vaikeampaa tuntea itsensä riittämättömäksi, kun huomaa osaavansa yhä enemmän ja pärjäävänsä yhä paremmin.
Riittämättömyyden ja huonommuuden tunnetta saa myös vähennettyä ajatusmallejaan hiomalla. Kun omaa tilannettaan osaa katsoa kannustavammasta ja voimauttavammasta näkökulmasta, vähentää sekin osaltaan näitä lannistavia tunteita. Tähän aiheeseen keskitymmekin muutaman seuraavan osion ajan.
Rakkaudella,
Jevgeni
Seuraava sisältö:
Miksi olemme niin alttiita vertaamaan itseämme muihin? Entä miksi teemme itsellemme niin epäedullisia vertauksia?