Olenko muita huonompi?
Luennon sisältö
Miksi olemme niin alttiita vertaamaan itseämme muihin? Millä tavoin itsemme vertaaminen muihin toisaalta auttaa ja toisaalta vahingoittaa meitä?
Pohdintaa
- Kuinka taipuvainen olet vertailemaan itseäsi muihin?
- Millaisissa asioissa vertaat itseäsi muihin?
- Teetkö pääasiassa omalta kannaltasi edullista vai epäedullista vertailua?
Miksi vertaamme itseämme muihin?
Itsensä vertaaminen muihin saattaa lisätä tai ylläpitää sosiaalista ahdistusta. Jos näin on, niin miksi olemme niin alttiita vertailemaan itseämme muihin? Mitä tarkoitusta se palvelee?
Lyhyt vastaus on se, että vertaileminen on tapa, jolla hahmotamme itseämme sekä meitä ympäröivää maailmaa. Vertailu on tärkeä prosessi, johon sosiaalinen kognitiomme tukeutuu. Sosiaalisella kognitiolla tarkoitetaan sitä, kuinka hahmotamme itseämme ja muita ihmisiä sosiaalisten tilanteiden kontekstissa.
Ilmiötä voidaan havainnollistaa tutustumalla ihmisen kehityspsykologiaan.
Erillisyys, jatkuvuus ja erilaisuus
Ihmislapsen persoona kehittyy pikkuhiljaa. Varhaisessa vaiheessa alkaa muodostumaan ymmärrys siitä, että hän (lapsi) on ihminen, joka on oma, muusta maailmasta erillinen kokonaisuutensa. Lapsi ei ole joku muu ihminen, vaan hän on hän. Hän ei ole äitinsä, hän ei ole isänsä, hän ei ole tätinsä tai setänsä, vaan hän on oma itsensä. Oma, erillinen ihminen.
Lapsi myös oppii hahmottamaan, että hän on tätä jatkuvasti. Hän oli hän eilen, hän on hän tänään ja hän tulee olemaan hän myös huomenna. Itsenämme olemiseen liittyy siis jatkuvuutta. Emme muutu välillä keneksikään muuksi, vaan olemme itse itsejämme myös tulevaisuudessa.
Ajan myötä kuvaan astuu myös erilaisuuden kokemus. Lapsi huomaa, ettei ole ihan samanlainen kuin hänen leikkikaverinsa tai hänen vanhempansa. Hän saattaa olla eri näköinen, eri kokoinen, pitää erilaisista leikeistä, puhua erilaisella äänellä, nauraa eri tavoin kuin muut… Ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä useammalla tavalla hän huomaa olevansa erilainen.
Viimeistään tämän erilaisuuden havaitsemiseen liittyy myös vertailun synty. Jos minä olen erilainen kuin tuo, niin millä tavoin me olemme erilaisia?
Kategorisointi eli muiden ihmisten ja asioiden lajittelu on hyödyllinen työkalu maailman hahmottamiseen ja ymmärtämiseen. Asioiden ja ihmisten vertaaminen toisiinsa auttaa ymmärtämään tämän maailman rakennetta ja tapahtumia.
Jossain vaiheessa kuvaan astuu myös ilmiö nimeltään identiteetti. Mitä merkitsee olla minä? Mitä juuri minä olen?
Viiteryhmät ja onnistumisen tarve
Vertailun ja luokittelun avulla huomaamme ennen pitkää, että meillä on erityisen paljon samankaltaisuutta tiettyjen ihmisryhmien kanssa. Jos olen esimerkiksi hyvä pelaamaan jalkapalloa, alan samaistumaan muihin ihmisiin, jotka ovat hyviä jalkapallon pelaajia. Jos olen hyvä kertomaan vitsejä, alan samaistumaan muihin taitaviin vitsiniekkoihin. Samalla alan kokemaan olevani erilainen kuin he, jotka eivät osaa pelata jalkapalloa tai kertoa vitsejä.
Näin tulemme luoneeksi itsellemme ominaisuuksiimme ja identiteettiimme perustuvia viiteryhmiä. Omiin viiteryhmiin samaistutaan, toisiin nähden taas koetaan erilaisuutta. Tämä auttaa meitä hahmottamaan omaa asemaamme tässä maailmassa.
Asia ei kuitenkaan jää tähän. Emme jää vertaamaan itseämme vain muihin viiteryhmiin, vaan teemme vertailua myös omien ryhmiemme sisällä.
Kuinka onnistunut viiteryhmäni edustaja olen? Olenko parempi vai huonompi pelaamaan jalkapalloa, kuin joukkuekaverini? Olenko varakkaampi vai köyhempi, kuin koulukaverini? Olenko paremman vai huonomman näköinen? Olenko sosiaalisesti taitavampi vai vähemmän taitavampi?
Tällainen vertailu voi joko vahvistaa tai vahingoittaa minäkuvaamme ja itsetuntoamme. Jos pärjäämme vertailussa hyvin, minäkuvamme muuttuu myönteisemmäksi ja itsetuntomme vahvistuu. Heikosti vertailussa pärjääminen taas vahingoittaa niitä.
Samaan ilmiöön liittyy myös onnistumisen tarve. Ihminen on kehittynyt hierarkkiseksi laumaeläimeksi. Hierarkia tarkoittaa arvojärjestystä. Mikä on asemamme laumassamme? Olemmeko arvostettuja? Olemmeko pidettyjä? Olemmeko kunnioitettuja? Onko meillä enemmän resursseja kuin jollakulla toisella?
Koska hierarkisissa laumoissa korkeampi asema liitetään asioihin kuten kunnioitukseen ja arvostukseen, syntyy meille ymmärrettävä tarve onnistua ja vahvistaa asemaamme. Jos taas emme pysty tekemään sitä, saattaa kokemamme ahdistus lisääntyä.
Ideaaliminä
Asiaan liittyy myös ilmiö, jota kehityspsykologiassa kutsutaan ideaaliminäksi. Se on käsityksemme siitä, millainen olisin, jos kaikki menisi täsmälleen, kuten toivon. Millainen olisin, jos kaikki menisi täydellisesti? Millainen olisin, jos olisin juuri sellainen, kuin haluan olla?
Mitä suurempi ero ideaaliminän ja todellisen minän välillä on, sitä helpommin itsensä tuntee riittämättömäksi ja epäonnistuneeksi myös tässä vertailussa. Jos ideaaliminäni on aivan erilainen tyyppi kuin mitä olen oikeasti, sen alttiimpi olen tuntemaan esimerkiksi riittämättömyyden, huonouden, pettymyksen ja epäonnistumisen tunteita.
Jos taas koen olevani riittävän samankaltainen ideaaliminäni kanssa, sen alttiimpi olen tuntemaan itseeni liittyviä ylpeyden ja onnistumisen tunteita.
Emme siis vertaa itseämme vain muihin ihmisiin, vaan myös ideaaliminään, täydelliseen versioon itsestämmme. Kuten arvata saattaa, harva meistä yltää tämän ideaaliminämme tasolle. Näin voimme onnistua tuottamaan itsellemme yhä uusia pettymyksiä, sillä vertaamme itseämme jatkuvasti kuvitteelliseen henkilöön, jonka tasolle on lähes mahdotonta päästä!
Kuinka vertailun kielteisiä vaikutuksia vähennetään?
Vertailu on inhimillistä ja me kaikki teemme sitä. Emme yksinkertaisesti kykene hahmottamaan ympäröivää maailmaa ilman, että vertaamme asioita ja ihmisiä toisiinsa.
Tärkeää on kuitenkin pyrkiä siihen, että teemme pääasiassa itsemme kannalta reilua vertailua. Itseään ei kannata verrata ihmisiin, jotka painivat kanssamme aivan eri sarjassa!
Jos olen esimerkiksi vasta aloitteleva jalkapallon pelaaja, minun kannattaa verrata itseäni suurin piirtein pallon potkimisessa samalla tasolla olevaan ystävääni Janneen, eikä esimerkiksi Ronaldoon, joka on yksi mailman menestyneimmistä jalkapalloilijoista.
Jos olen vasta aloitteleva yrittäjä, minun ei kannata verrata itseäni Nokian päällikköön Jorma Ollilaan, vaan ennemmin toiseen aloittelevaan yrittäjäkaveriini Maijaan.
On myös tärkeää oppia suuntaamaan huomionsa niihin asioihin, joissa olemme jo hyviä ja taitavia. Moni vahingoittaa itsevarmuuttaan sillä, että kiinnittää huomionsa pääasiassa niihin asioihin, joissa kokee olevansa jotenkin huono tai riittämätön. Moni jättää hyvät ominaisuutensa täysin vaille huomiota.
Ei haittaa, että emme ole hyviä ja taitavia kaikessa mahdollisessa. On kuitenkin tärkeää huomata ne asiat, joissa olemme hyviä. Tämä auttaa vahvistamaan minäkuvaamme ja kokemaan ylpeyttä itseemme liittyen.
Tärkeää on myöskin pyrkiä jatkuvasti kehittämään itseämme. On tärkeää oppia jatkuvasti uutta. Uuden oppiminen ja asioissa edistyminen antaa meille kokemuksen siitä, että kuljemme jatkuvasti kohti ideaaliminää. Vaikka emme vielä olisikaan hyviä ja taitavia jossakin meille tärkeässä asiassa, tulemme kulkemaan jatkuvasti lähemmäksi tavoitettamme. Myös tämä vahvistaa minäkuvaamme ja itsetuntoamme.
Edellisten lisäksi myös oman vaativuutemme vähentäminen on tärkeä keino itsetunnon vahvistamiseen. Mitä enemmän itseltämme vaadimme, sitä vaikeampaa voi olla kokea tyytyväisyyttä siitä, mitä jo olemme.
Tarvitseeko sitä edes olla niin hemmetin täydellinen? Ei tarvitse. Lähes poikkeuksetta jokainen ihminen on omalla tavallaan epätäydellinen, eikä se haittaa. Epätäydellisyys on inhimillistä ja kaunista. Siksi on tärkeää harjoitella tuntemaan ylpeyttä ja tyytyväisyyttä myös siitä, millaisia olemme tällä hetkellä.
Rakkaudella,
Jevgeni
Seuraava sisältö:
Seuraavaksi käsittelemme niin kutsuttua huijarisyndroomaa sekä sen yhteyttä sosiaaliseen ahdistuneisuuteen.