Olenko IHAN OIKEASTI muita huonompi?
Luennon sisältö
Missä määrin huonommuuden ja riittämättömyyden tunteille on todellisia, objektiivisia perusteita? Olemmeko me ihan oikeasti huonoja ja riittämättömiä? Vai onko kyseessä ensisijaisesti oma vääristynyt arviomme?
Pohdintaa
- Ovatko omat mahdolliset huonommuuden ja riittämättömyyden kokemuksesi objektiivisesti perusteltavissa?
- Jos asiasta kysyttäisiin joltakulta muulta, olisiko hänkin sitä mieltä, että olet riittämätön tai muita huonompi?
Perustuuko huonommuuden tai riittämättömyyden tunne realistiseen arvioon?
Huonommuuden ja riittämättömyyden kokemukset ovat inhimillinen ilmiö, johon jokainen meistä toisinaan törmää. Tutkimusten mukaan lähes jokainen ihminen kokee toisinaan olevansa riittämätön tai muita huonompi.
Keskeinen kysymys on seuraava:
Koemmeko olevamme riittämättömiä ja huonoja siksi, että olemme sitä ihan oikeasti? Vai onko kyse esimerkiksi omista vääristyneistä arvioistamme? Onko kyse esimerkiksi siitä, että emme vain hahmota muiden ihmisten todellista tasoa, jolloin koemme olevamme heitä huonompia? Vai onko kyse esimerkiksi siitä, että olemme luonteeltamme niin vaativia, että emme koe omaa tasoamme siksi riittäväksi?
Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä siksi, että harva ihminen on objektiivisesti katsoen selvästi muita huonompi. Jokaisella meistä on vahvuutemme ja heikkoutemme. Jossain asioissa olemme hyviä ja pystyviä, toisissa taas emme. Kokonaisuutena tarkasteltuna useimmat meistä ovat kuitenkin toisiimme nähden suurinpiirtein samalla tasolla. Emme muita parempia, mutta emme myöskään huonompia.
Tästä syystä opettelemme nyt asettelemaan omat itseämme koskevat arviot epäilyksenalaisiksi. Vaikka kokisimmekin olevamme riittämättömiä tai muita huonompia, se ei tarkoita, että oikeasti olisimme sitä.
Tiukkoja kysymyksiä
Seuraavaksi lähestymme aihetta yksinkertaisen kysymystekniikan avulla. Esitämme itsellemme yksinkertaisia, mutta tiukkoja kysymyksiä.
Kysymystekniikat ovat tehokkaita siksi, että ne pakottavat meidät ajattelemaan ja järkeilemään. Tällä tavoin ne estävät meitä uskomasta sokeasti omaan ajatteluumme vaikeissa tilanteissa ja huonon olon aikana. Kun olomme on huono tai olemme vaikeassa tilanteessa, olemme hyvin herkästi taipuvaisia esimerkiksi uhkien suurenteluun, mustavalkoiseen ajatteluun, tilanteen ylidramatisointiin ja muihin vastaaviin, ahdistusta lisääviin ajatusvinoumiin.
Tämänkertainen kysymystekniikka voi olla käyttökelpoinen tilanteissa, joissa tunnemme riittämättömyyttä tai huonommuuden tunnetta. Siinä esität itsellesi yksinkertaisen kysymyksen:
- Olenko ihan OIKEASTI riittämätön? Voinko pitävästi perustella itselleni, millä tavoin olen oikeasti riittämätön?
- Olenko ihan OIKEASTI huonompi, kuin joku muu? Voinko pitävästi perustella itselleni, millä tavoin olen huonompi, kuin joku muu?
Kysymysten on tarkoitus auttaa meitä seuraavasti:
Vastauksemme voivat osoittaa, että ainakin osittain riittämättömyyden tai huonommuuden tunteemme johtuu opituista ajatusmalleistamme ja kielteisestä maailmankuvastamme. Ei niinkään siitä, että olisimme objektiivisella tasolla muita huonompia. On yllättävänkin vaikeaa perustella itselleen pitävästi, kuinka olemme muka huonompia tai riittämättömiä. Perusteluun tahtoo väkisinkin jäädä kiusallisia aukkoja.
Samalla kysymys muistuttaa, että tunne huonommuudesta/riittämättömyydestä on eri asia, kuin se, että olisimme sitä oikeasti. Näin voimme oppia erottamaan tunteen ja todellisuuden toisistaan. Se, että meistä tuntuu joltakin, ei automaattisesti tarkoita sitä, että näin oikeasti olisi. Vaikka tunnen itseni riittämättömäksi, ei se tarkoita automaattisesti sitä, että olisin sitä oikeasti.
Tämä kysymys yleensä myös osoittaa, etteivät riittämättömyyden ja huonommuuden tunteemme ole ainakaan ihan niin totaalisia, kuin itsestämme tuntuu. Toisinaan olemme kyllä ihan oikeastikin riittämättömiä tai huonompia kuin joku muu, mutta olemmeko sitä ihan niin paljoa, kuin itsestämme aluksi tuntuu? Onko riittämättömyytemme tai huonommuutemme ehkä sittenkin hieman vähäisempää, kuin miltä se tuntuu?
Kokeile tätä tekniikkaa rauhassa seuraavien kuukausien aikana ja katso, kuinka se toimii omalla kohdallasi. Kuten aina, vie tämänkin ajattelutavan oppiminen jonkin verran aikaa. Mitä useammin siihen turvaat, sitä taitavammaksi opit sen käytössä. Opit löytämään aiempaa tehokkaammin perusteluja myös sen puolesta, miksi et ehkä olekaan ihan niin totaalisen huono ja riittämätön!
Rakkaudella,
Jevgeni
Seuraava sisältö:
Jokaisella on omat ongelmansa, vaikka he eivät sitä yleensä ulospäin näytä. Huonommuuden tunteille ja niistä kumpuavalle ahdistukselle on harvoin todellisia perusteita.