Olenko IHAN OIKEASTI muita huonompi?

Luennon sisältö

Missä määrin huonommuuden ja riittämättömyyden tunteille on todellisia, objektiivisia perusteita? Olemmeko me ihan oikeasti huonoja ja riittämättömiä? Vai onko kyseessä ensisijaisesti oma vääristynyt arviomme?

Pohdintaa

Perustuuko huonommuuden tai riittämättömyyden tunne realistiseen arvioon?

Tänään esiteltävä tekniikka on yksinkertainen kysymystekniikka: esität itsellesi kysymyksen ja pyrit vastaamaan siihen parhaasi mukaan.

Kysymystekniikat ovat tehokkaita siksi, että ne pakottavat meidät ajattelemaan ja järkeilemään. Tällä tavoin ne estävät meitä uskomasta sokeasti omaan ajatteluumme vaikeissa tilanteissa ja huonon olon aikana. Kun olomme on huono tai olemme vaikeassa tilanteessa, olemme hyvin herkästi taipuvaisia esimerkiksi uhkien suurenteluun, mustavalkoiseen ajatteluun, tilanteen ylidramatisointiin ja muihin vastaaviin, pelkoa lisääviin ajatusvääristymiin.

Tämänkertainen kysymystekniikka voi olla käyttökelpoinen tilanteissa, joissa tunnemme riittämättömyyttä tai huonommuuden tunnetta. Siinä esität itsellesi yksinkertaisen kysymyksen:

  • Olenko OIKEASTI riittämätön? Voinko pitävästi perustella itselleni, millä tavoin olen oikeasti riittämätön?
  • Olenko OIKEASTI huonompi, kuin joku muu? Voinko pitävästi perustella itselleni, millä tavoin olen huonompi, kuin joku muu?

Tämän kysymyksen tarkoitus on auttaa seuraavin tavoin:

Se voi osoittaa, että ainakin osittain riittämättömyyden/huonommuuden tunteemme johtuu totutuista ajatusmalleistamme ja kielteisestä maailmankuvastamme, kuin siitä, että olisimme jotenkin objektiivisella tasolla muita huonompia. On yllättävänkin vaikeaa perustella itselleen pitävästi, kuinka olemme muka huonompia tai riittämättömiä. Perusteluun tahtoo väkisinkin jäädä kiusallisia aukkoja.

Samalla kysymys muistuttaa, että tunne huonommuudesta/riittämättömyydestä on eri asia, kuin se, että olisimme sitä oikeasti. Näin voimme oppia erottamaan tunteen ja todellisuuden toisistaan. Se, että meistä tuntuu joltakin, ei automaattisesti tarkoita sitä, että näin oikeasti olisi. Vaikka tunnen itseni riittämättömäksi, ei se tarkoita automaattisesti sitä, että olisin sitä oikeasti.

Tämä kysymys yleensä myös osoittaa, etteivät riittämättömyyden ja huonommuuden tunteemme ole ainakaan ihan niin totaalisia, kuin itsestämme tuntuu. Voimme kyllä onnistua perustelemaan itsellemme osittain uskottavastikin, kuinka ihan oikeasti olemme muka riittämättömiä/huonompia kuin joku muu, mutta jo tämän kysymyksen esittäminen vie tältä tunteelta terän. Ehkä olemmekin huonompia, mutta emme kuitenkaan NIIN PALJOA huonompia, kuin itsestämme helposti aluksi tuntuu!

Kokeile tätä tekniikkaa rauhassa seuraavien kuukausien aikana ja katso, kuinka se toimii omalla kohdallasi. Kuten aina, vie tämänkin ajattelutavan oppiminen jonkin verran aikaa, mutta mitä useammin siihen turvaat, sitä taitavammin opit löytämään perusteluja myös sen puolesta, miksi et ehkä olekaan ihan niin totaalisen huono ja riittämätön.

Tsemppiä jälleen kerran!

Seuraava sisältö:

5. Jokaisella on omat ongelmansa

Jokaisella on omat ongelmansa

Jokaisella on omat ongelmansa, vaikka he eivät sitä yleensä ulospäin näytä. Huonommuuden tunteille ja niistä kumpuavalle ahdistukselle on harvoin todellisia perusteita.