Milja, 28 vuotta:

”Omasta mielestäni en lapsena ollut sosiaalisilta taidoiltani sen kummempi kuin muutkaan. Muiden silmin nähtynä silloinen minäni oli kuitenkin varmasti hyvin ujo ja epävarma uusien ihmisten seurassa. Sosiaalisissa tilanteissa vetäydyin arkaillessani helposti sivummalle, ellei minua erikseen rohkaistu mukaan.

Perheen kesken olin sitäkin puheliaampi sisaruskatraan keskimmäisenä ollessani. Mutta silloinkin minulla oli vaikeuksia ilmaista tunteinani, erityisesti konfliktitilanteissa, joissa menin täysin lukkoon ja sulkeuduin omaan kuoreeni.

Äitini oli huolissaan minusta ja aloitinkin hänen aloitteestaan näytelmäkerhon, jonka lopetin kertaalleen, mutta vuoden päästä halusinkin jatkaa sitä. Tämän harrastuksen parissa vierähtikin kymmenisen vuotta elämästäni lukioikäiseksi saakka, jolloin koin, että harrastus oli antanut minulle sen, mitä pystyi. Ja paljon se antoikin. Itseilmaisuni oli kehittynyt valtavasti ja rohkeuteni oli ylitsepursuavaa.

Toinen suuri asia, joka on vaikuttanut rohkeuteni kehittymiseen, on ollut valtavan hyvät, läheiset ja pitkäaikaiset ystäväni. Ylä- ja ala-asteella ystäväpiirini kehkeytyi muutaman tytön joukoksi, joista osan kanssa olen edelleen yli kymmenen vuoden jälkeenkin tekemisissä säännöllisesti.

Ala-asteen ja yläasteen vaihteessa olin vielä suhteellisen hiljainen ja rauhallinen enkä mielellään osallistunut kovinkaan paljon keskusteluihin. Yläasteen aikana kasvatin rohkeutta tukevan ja luotettavan ystäväpiirin turvissa. Meillä oli monia yhteisiä kiinnostuksen kohteita.

Tuohon aikaan saimme perheeseemme koiran, jonka kanssa sosiaaliset piirit laajenivat koiraihmisten pariin, jossa yhteisen kiinnostuksen kohteen kautta oli helppo aloittaa keskustelu ilman aiempaa kohtaamistakin. Lenkeillä oli luonnollista alkaa juttelemaan ja puhetaitoni kasvoivatkin niin kovasti, että lukiossa ollessani ystäväni vitsailivat, ettenkö koskaan pysy hiljaa.

Eläimet ovat olleet tukeni ja turvani monesti, etenkin lapsuudessani ja nuoruudessani. Silloin ratsastin ja viihdyin kovasti tallilla hevosten ympäröimänä. Perheemme koiran myötä aukesivat ovet uuteen maailmaan, joka toimi pomppulautana eteenpäin.

Vahvistuneen rohkeuteni myötä uskalsin lähteä viereiselle paikkakunnalle lukioon, jossa sain lisää hyviä ystäviä ja ensimmäisen poikaystäväni. Tässä vaiheessa olin jo hyvin ulospäin suuntautunut, joka oli itseään ruokkiva kierre ihmisten antaessa palautetta ulospäinsuuntautumisestani ja minun ollessa entistä rohkeampi palautteen myötä.

Lukion jälkeen olen opiskellut tutkinnon, jonka myötä olen kasvanut entistä itsenäisemmäksi ja rohkeammaksi, mutta edelleen sisälläni on se pieni ujo tyttö, joka aina välillä nousee pintaan ja saa minut hämilleen ja ujostelemaan. 

Elämänkokemuksen myötä olen oppinut, että voin hyväksyä tämän, että se on kaikesta huolimatta osa minua. Saan olla iloinen siitä, kuinka paljon olen oppinut ja mahdollisuuksien mukaan saan olla toisille se rohkaisija, joka minulle on oltu niin monta kertaa elämässäni. Kiitos kaikille ihanille ihmisille, jotka ovat olleet ja tulevat olemaan muiden ihmisten tukena ja rohkaisijoina! <3”

—

Seuraavaksi muutamia tärkeitä asioita Miljan tarinasta.

• Milja onnistui vähentämään sosiaalista epävarmuuttaan jo nuorena. Epävarmuus väheni kuitenkin sellaisista syistä, joiden avulla sitä voi vähentää myös vanhemmalla iällä.
• Milja sai tukea äidiltään. Epävarmuudesta vapautumisessa on hyvin tärkeää, että ympärillämme on ihmisiä, jotka tukevat ja auttavat meitä.
• Näytelmäkerhoon meneminen on usein toimiva keino itseilmaisun kehittämiseen niin lapsilla, kuin aikuisillakin. Mitä taitavammiksi sosiaalisissa tilanteissa kehitymme ja mitä paremmin opimme kestämään esimerkiksi muiden katseiden alla olemista, sitä vähemmän sosiaaliset tilanteet todennäköisesti jännittävät.
• Miljalla oli myös hyviä ystäviä. Ystävien mukanaolo elämässämme on tärkeää, sillä ystävien kesken saamme myös harjoituttaa sosiaalisia taitojamme hyväksyvässä ja hyväntahtoisessa seurassa.
• Yhteiset kiinnostuksen kohteet esimerkiksi harrastuksien kautta ovat helppo tapa löytää yhteistä puhuttavaa. Mitä enemmän pääsemme puhumaan ja olemaan sosiaalisissa tilanteissa, sitä enemmän harjoitusta saamme ja sitä enemmän usein opimme. Miljalla sen tekivät näytelmäkerho sekä koira- ja heppaharrastus. Erityisesti koiran hankkiminen johtaa usein siihen, että lenkkipolulla päätyy vähän väliä keskustelemaan uusien ihmisten kanssa.
• Milja mainitsee itseään ruokkivan kierteen. Mitä paremmiksi sosiaaliset taidot ja itsevarmuus kehittyy, sitä helpompaa sosiaalisuudesta tulee. Tämä taas opettaa meitä aina vain paremmiksi. Tästä syystä omaa itsevarmuuttaan ja sosiaalisuuttaan on tärkeää lähteä kehittämään mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Alku on aina vaikeaa, mutta ajan kanssa se helpottuu.