Ajattelun vaikutus itsevarmuuteen
Luennon sisältö
Tässä osiossa jatkamme ajattelun vaikutukseen tutustumista ja opettelemme tekniikan, jonka avulla voi oppia suojautumaan katastrofiajattelulta.
Tekniikka: Todellisuustarkistus
Katastrofiajatteluun sortuminen on ymmärrettävää ja luonnollista. Jokainen meistä lankeaa siihen aina toisinaan. Siksi haluan seuraavaksi esitellä keinon, jolla olen itse tottunut torjumaan katastrofiajattelua.
Kutsun kyseistä tekniikkaa ”todellisuustarkistukseksi” ja se menee näin:
Kun huomaat luovasi mielessäsi erilaisia äärimmäisen pelottavia ja ahdistavia mielikuvia käsilläolevaan tai tulevaan tilanteeseen liittyen, esitä itsellesi vuoronperään 3 kysymystä:
- Mikä on pahinta, mitä tilanteessa voi tapahtua?
- Mikä on parasta, mitä tilanteessa voi tapahtua?
- Mitä tilanteessa todennäköisimmin tapahtuu?
Käydään seuraavaksi nämä kysymykset läpi käytännön esimerkin kautta. Tämä on omasta elämästäni, sillä käytin tätä tekniikkaa aikoinaan aktiivisesti urani alkuvaiheilla. Tein silloin paljon julkisia esiintymisiä, mutta koska esiintyminen ahdisti minua silloin vielä suuresti, tuli tälle tekniikalle paljon käyttöä!
Mikä on pahinta, mitä tilanteessa voi tapahtua?
Pahimmassa mahdollisessa tilanteessa olen punasteleva, tärisevä hermoraunio jo lavalle mennessäni. Käteni tärisevät, kasvoni hikoavat ja näytän muutenkin olevani kuin kala kuivalla maalla. Paha olo ja epävarmuus paistavat minusta kauas.
Kun tulee aika puhua, jäädyn totaalisesti ja kaikki katsovat minua hyvin kiusaantuneina. Osa katuu jo, että osti liput tapahtumaan, jossa on näin huono puhuja! Kun vihdoin saan suuni auki, sekoilen sanoissani, änkytän ja takeltelen, puhun vääriä asioita, unohdan osan esitykseni sisällöstä, häpeän valtavasti itseäni ja lopulta poistun lavalta jäätävän hiljaisuuden vallitessa. En saa enempää puhekeikkoja, koska kaikki saavat tietää, kuinka turha ja onneton esiintyjä olen.
Onko todennäköistä, että näin ikävästi tapahtuu?
Ei ole. Vaatisi jo melkoista epäonnea, että esitys menisi joka osaltaan noin myttyyn! Kun muistan tämän, muistutan samalla itseäni, että pahimmat pelkoni ovat ylilyötyjä. Vaikka tilanne sujuisi huonosti, ei se kuitenkaan sujuisi ihan niin huonosti, kuin mielessäni ennakkoon ajattelen.
Käytännössä tämä kysymys siis palauttaa minua maan pinnalle ja nostaa minut pois ylilyödyn pelottavista mielikuvistani.
Mikä on parasta, mitä tilanteessa voi tapahtua?
Parhaassa tapauksessa olen esintyessäni niin liekeissä, että esitän parhaimman puheeni koskaan, saan yleisöltä loputtoman pitkät pystyaploodit, saan heti esityksen jälkeen lukuisia yhteydenottoja, joissa pyydetään minua puhujaksi seuraviin paikkoihin, esityksestä kuvattu video menee viraaliksi ja minusta tulee Suomen tunnetuin puhuja. Lopulta yleisö kantaa minut kunniasaattueessa takahuoneeseen, jossa saan käteeni 12 000 euron skumppaa ja Sauli Niinistö kuskaa minut kesärantaan jatkoille.
Kyllä. Tässä tekniikassa saa pitää hauskaa! On toki ilmiselvää että yksikään näistä asioista ei tapahtuisi oikeasti. Toisen kysymyksen tarkoitus on kuitenkin lähinnä muistuttaa itselleen siitä, että hyviäkin asioita voi tapahtua.
Samalla tämä kysymys on kutsu pieneen itsensä viihdyttämiseen. Kun ajattelemme myönteisiä tai hassuja asioita, vähentää se tyypillisesti kokemamme ahdistuksen määrää. Kaksi suhteellisen vastakkaista tunnetta eivät mahdu samanaikaisesti sisäämme. Tällä toisella kysymyksellä onkin tarkoitus ottaa pelolta terää pois.
Mitä tilanteessa todennäköisimmin tapahtuu?
Todennäköisimmin tilanne menee näin: Kävelen jännityksestäni huolimatta lavalle, avaan suuni ja aloitan esityksen. Ensimmäiset 5 minuuttia minua jännittää kovasti, mutta sitten jännitys alkaa vähetä ja loppuesitys sujuukin ihan kivasti. Sekoan ehkä parissa kohtaa sanoissa ja ehkä unohdan mainita jonkin asian, mutta kaikenkaikkiaan esitys sujuu siedettävän hyvin. Lopuksi saan pienet aplodit ja poistun paikalta. Jälkeenpäin saan tapahtuman järjestäjältä kiitoksen, että ihan kivasti meni.
Tällä kysymyksellä muistutan itseäni siitä, mitä todennäköisimmin tapahtuu. Todennäköisestihän useimmat tilanteet menevät ihan kivasti. Ei kamalan huonosti, ei ylitsevuotavan hyvin, vaan ihan kivasti. Tällä muistutuksella palautan itseni lopullisesti maan pinnalle ja otan pelolta hieman lisää voimaa pois.
Tämä tekniikka voi vaatia harjoittelua, mutta ajan kanssa siinä kehittyy aina vain paremmaksi. Käytän tätä itse varsin usein ja usein se toimiikin. Mitään lopullista ratkaisua ahdistukseen se ei tietenkään tuo, mutta helpottaa monia tilanteita kuitenkin ratkaisevasti. Suosittelen!
Rakkaudella,
Jevgeni
Seuraava sisältö:
Seuraavassa osiossa jatkamme ajattelun vaikutukseen tutustumista. Mitä tarkoitetaan mustavalkoajattelulla ja kuinka se on haitallista itsevarmuutemme kannalta?