Musta-valkoajattelussa on kyse äärimmäisyyksien kautta ajattelusta. Asiat ja tilanteet ovat joko hyviä tai huonoja. Ei mitään siltä väliltä. Esimerkiksi:

• Minulla on huomenna esitys. Esityksen jälkeen tiedän, olenko esiintyjänä aivan onnistunut tai täysin epäonnistunut.
• Olen menossa treffeille. Treffit voivat joko mennä loistavasti tai aivan päin mäntyä.
• Aion kertoa vitsin porukassa. Se voi saada joko kaikki nauramaan tai sitten kaikki pitävät juttua täysin typeränä.

Tilanne on siis joko tai. Joko pelkästään hyvä tai pelkästään huono. Ja kun usein tiedetään, että oma osaaminen ei esimerkiksi riitä loistavaan lopputulokseen, on ainoana jäljelle jäävänä vaihtoehtona täydellinen epäonnistuminen. Jos esimerkiksi tiedän, etten ole niin taitava vitsien veistelijä, että saan kaikkia nauramaan, johtaa se luonnollisesti sitten siihen epäonnistumiseen. Se on kaikki tai ei mitään.

Lisäksi tällainen asioiden mustavalkoistaminen on itseämme ja elämämme tilanteita kohtaan hyvin vaativaa. On vaativaa olla pelkästään onnistunut esiintyjä. On vaikeaa saada treffit menemään niin, että ne ovat pelkästään loistavia. On vaikeaa saada kaikki nauramaan samalle vitsille. Kun vain paras kelpaa, syntyy aina vain lisää onnistumispaineita ja niihin liittyvää ahdistusta.

Mustavalkoajattelusta on harvemmin mitään hyötyä, mutta sitäkin enemmän haittaa. Se saa meidät näkemään tilanteet epärealistisessa valossa, vaikuttaa kielteisesti päätöksentekoomme ja tekee monista tilanteista paljon pelottavampia, haastavampia ja vaativimpia, kuin mitä ne oikeasti ovat.

Mustavalkoajattelu on sekin kyllä hyvin luonnollista ja yleistä. Jokainen meistä sortuu siihen aina toisinaan. Siitä ei tarvitse tuntea huonoa omatuntoa tai epäonnistumisen tunnetta. Samalla se on kuitenkin ajattelua, joka ylläpitää sosiaalisia pelkoja ja häiritsee niistä vapautumista. Sen vuoksi siihen kannattaa kiinnittää omalla kohdallaan huomiota.

Mustavalkoajattelua voi pyrkiä vähentämään aiemmin esitellyn todellisuustarkistus -tekniikan avulla. Sillä voi pyrkiä muistuttamaan itseään siitä, että tilanteet voivat mennä joko hyvin, joko huonosti, tai millä tahansa tavalla siltä väliltä. Maailma tilanteineen ei ole mustavalkoinen, vaan täynnä harmaan sävyjä.

Rakkaudella,

Jevgeni